Intiaanipäällikkö Laulava Raejuusto ja sattumanvaraisten sattumusten kehto.

Nonnii, oli vähintäänki mielenkiintonen päivä töissä. Toisaalta ei ees juurikaan mittään raivonpartaalle puskevaa, mieltäalentavaa vääryyttä koettu, mutta tapahtu vaa vähä kaikenlaista kerralla nii iha pakko jakkaa nämä kokemukset.

Eli iha ekkana palvelupisteellä ollessani joku rouva tuli linjastolle kattelee mitä ruokaa o tarjolla. Siinä se aikasa zoomaili niitä sallaatteja sun muita, mutta ei sanonu mittää. Varmaa pari minnuuttia vaa hengaili. Kattelin siinä sitte samalla ku siivosin, että tarviikoha se apua, jos sillä o jotaki kysyttävvää ruuista tms. Kävelin sitte siihe kohalle, koitin kattua silimiin, mutta emännällä oli nii tummat aurinkolasit, että jos tarpeeksi tuijotti nii alako palelee ja pelottammaa. Aikani siinä sitte vaivaantuneena hengailin, kunnes se rouva nosti päätään ja kysy: "Mitä tuon on?" ja osotti raejuustoa. Tuli semmone kahen sekunnin hämmennys, ku yritti mielessää ite ratkasta, että eikö se oikiasti nää tai tiiä vaa mitä se on? Pakkoha se on nähä ku se sitä pysty osottaa, mutta mite se ei tienny mitä raejuusto on? Alako syke kohoammaa ja muutenki kylymä hiki, meikällä on joku fobia tommosii epämääräsiin tilanteisii tuntemattomien ihimisten kans :D aina alakaa juokse-tai-kuole-reaktiot puskemaa päälle. Noh, sannoin sitte rouvalle että iha raejuustoa se on, johon rouva vastas ojentamalla lasin, ja sano "laita tuonne vähän." Tässä vaiheessa meikä oli nii vitu hämmentyny, että oisin voinu syyä vaikka marsipaania tai rattastaa korvasienellä, pulssi taas kohos vitusti, en tiiä miks. Laittoin sitte viien sekunnin henkisen jäätymisen jäläkeen rouvalle kauhalla juomalassiin raejuustoa. Se tilanne oli ehkä vaikein ja kuumottavin missä oon ollu todella pitkään aikaan. En tienny, että lasi ja raejuusto muodostaa aiva uskomattoman vaikian tilanteen. Kaiken kruunas, että se rouva tuijotti koko ajan _TÄYSIÄ_ naamaan, vaikka silimiä ei näkyny nii ne kyllä tunsi. Sitteku se sai raejuustot, nii se nappas kylykeen pannaria ja lähti läiskimään. Itellä varmaa naama nii hiessä ettei erottanu kasvonpiirteitä.

Noh, tilanne raukes aikalailla siihe, vaa kohta tuli melekee heti perrään uus challenger. Joku iha perusjampan näkönen mise tuli ostamaa limukkaa, mutta meikää vietii taas muutamaa sekuntia myöhemmin. Setä nimittäin osotti sitä limpparia käsi 20 senttiä ovenkahavasta, katto meikää niin vitusti silimiin, että pelekäsin näkeväni sen silimistä heijastuksena kaikki vääryyet, mitä oon ikinä teheny. Ne silimät oli niinku bilijardipallot ja näki kaikki sun salaisuuet. Olo oli niinku jonnella kassajonossa, jatkuva kuumotus. Kyssyin millasta limpparia, setä osotti ja sano että tuota, mutta ei hievahtanu senttiäkkää. Taas varmaa 3-5 sekuntia molemmat täysin patsaina ennenku tajusin että meikän pittää ottaa se limppari sieltä. Maksamisen jäläkeen tilanne raukes onneksi. KUNNES kappaleen 1 rouva sämähti tiskille, nojas täysiä etteenpäi ja kysy kohtuuttoman issoon ääneen "MISSÄ TÄÄLLÄ ON KÄYMÄLÄ...?" oikee muka kuiskaten. Ensinnäki, meinasin revetä suoraa koska käymälä, en ikinä kuule sitä sannaa missään. Toiseksi, se elekieli viestitti meikätki nojjaamaan etteenpäi, koska nyt kerrotaa jottai salaisuuksia tai arkaluontoista tietoa, nii vitut. Varmaa kuulu lähimmälle huoltoasemallekki, sielä Scaniakuskitki kääns jo päätään. Neuvoin hänet oikeaan suuntaan ja jatkoin töitä.

Seuraavana vuoroon tuli joku vanhempi rouva, jolla oli pienen pieni bebe mukana. Ei siinä muuten mittää, mutta se vauvan rääkyminen aiheutti jonku solumutaation meikän naamassa ja teki mieli hukuttaa ittesä termarin kiehuvaan kahaviin. Sitte se sai jonku kuningasidean viiä se vauva työpaikan keittiöön. Sinne semipieneen kyökkiin, missä häärää koko aja se nelisen ihimistä tekemässä täysiä duunia, ja toine puskee sinne kärryjen ja vaaleanpunasen sotatorven kans. Ei meikästä kovi hyvä ympäristö sille mukulalle ku siinä kuitenki soosit ja kattilat ja sun muut lentelee meleko vauhilla, puhumattakkaa ihimisistä joilla on oikiasti kiire, eiväkkä ehkä ossaa oottaa _vauvaa_ keittiössä. Onneksi se märinä jatku kuitenki vielä jonku vartin, että varmasti ehti repiä iteltää jo munuaiset vittuun. Vinkkinä kaikille: ELEKÄÄ TUOKO NIITÄ HUUTOMAKKAROITA HENKILÖKUNNAN TILOIHIN, KIITOS.

Sitte vielä päivän kruunas joku maailman epäkohtelian ihiminen. Kerrottakoon vielä, että henkilö oli pyörätuolissa. En tiiä mite se vaikuttaa teijän silimiin, mutta meikästä se oli iha yhtä ankia ku tavallisetki kuolevaiset, vaikka condition oliki kehnompi ku muilla. Hän nimittäin päätti siinä ottaa ruokaa, vaikka oli selevästi mies mukana ottamassa jo tälle tarjottimelle evväät sun muut, ja käytännössä vaa hakkas TÄYSIÄ niitä ruokalootia nii että ne tippu sinne kylymäaltaaseen ja lens vittu seinille asti. SITTE VIELÄ VITTU KEHTAA "Sulla tippu nuo ruoat, jos et huomannu." vittu VITTU .-FDDFS. Vaikka oot vittu joulupukki, pääsiäispupu tai JEESUKSEN LUKIOKAVERI NII ET SOTKE TAHALLAAN. Siinä tilanteessa vaa tyrmistyin ja jäätyin iha täysin. Kuka tekkee nuin? Mitä helevettiä? Mitäköhä pahhaa sille emännälle oli ruoka teheny joskus? Sitte ässänä vaa rullailee pois paikalta. Mielessä kävi kyllä kevyet revenget, mutta olin ulkopuolisesti täysin smooth sailor, ja siivosin sen jälet.

Tännää saatto olla oikiasti jonku laitoksen potilaat vähä lenkillä, siltä ainaki välillä tuntu. Oli kohtalaisen mystistä porukkaa.

P.S. Nykyää teehetki löytyy facebookistaki kevyen vihjailun seurauksena.  https://www.facebook.com/slurrenteehetki?fref=ts