TERVETULUA.

Olen 29-vuotias ajatteleva nuori. Vihhaan monia asioita ja se tullee teille seleväksi meleko nopiaa. Rakastan kuitenkin elämää ja perhosia. Välillä vaan maailmassa on liikaa vääryyttä, kuten huonoja mainoksia ja hittaita mummuja. Näistä kerron teille. Jos loukkaan jotakuta, niin voi mennä itteesä. Ei ole tarkoitus loukata henkilökohtaisesti, sillä olen sarkastinen ja tyhymä. Kiitos kun valitsit Slurren Teehetken. Ota siis kuppi teetä ja lue päivän kuumimmat kaltoinkohtelut. Äläkää siis ottako turhan tosissaan. Kiitos ja kierähys

perjantai 4. syyskuuta 2015

Roskat roskiin, sanoi äitikarhu lapsilleen. Ne VITUN ROSKAT R

Voi vittu että mua ärsyttää meijän talonyhtiön roskakatos. Tää avaus on jo kyllä vähä surullista, niinku satavuotiaan kyylämummun suusta, mutta aina jaksaa hämmästyttää miten yksinkertasetki asiat voijaan tehä päin helevettiä. Ku meet roskakatokseen nii mitä nää siellä näät ja mitä nää teet? Varmaa näkkyy monenlaisia roskiksia, oikee eri väreissäki. Kaikissa lukkee mihin tarkotukseen ne siellä on. Niissä pöntöissä on semmoset kahavat mistä ku nostaa nii se luukku aukeaa ja sinne sisälle voi laittaa sitte niitä roskia, joista kyseinen pönttö mainitsee etuosassa olevassa valkoisessa neliössä, jonka sisällä lukee ikään kuin käyttöohjeet. Eikö kuulostakki helepolta? Sulla on roskapussi, minkä sisällä on sekalaista jätettä ja nää nakkaat sen pömpeliin missä lukkee "sekajäte". Ah, autuus, kaikki sujuu kuin tanssi. Vaa ei. Ei saatana vittu ja ei. Astut sinne katokseen nii heti ekana sieltä ovenraosta kurkistaa joku mädäntyny jokiruumis ja tunkee maanläheiset suossa maatuneet sormet sun nokkaan ja alat rääkymään kauhusta. Haisee nii vittu uskomattomalle, että kuussa kävelyki tuntuu iha arkipäiväseltä. Sitte ku seleviät siitä kärystä nii huomaat, että roskakorit on täynnä, lehtiroskiksessa on pahavia, siinä oven takana joku viientoista tason kirjahylly sisältöineen ja jotaki epämäärästä nestettä lattialla. Iskee epätoivo.

Nuo kaikki on kyllä nähty sata kertaa joka katoksessa, mutta täällä meijän raitilla on joku ihime tapa ihimisillä. Se ensimmäinen niistä kahesta sekajätelootasta on PAKKO tunkia nii vitun täyteen ku mikkään ikinä mennee. Sitte jätetää se jätehuollon päänvaivaksi, ne ku tullee kattomaa sitä nii nostavat käet pystyy ja soittavat jonku pommiryhmän räjäyttää koko paskan ilimaan. Nii kuitenki, eli se eka tungetaa täyteen ja toinen on aina tyhyjä. Vittu siinä on REILU METRI väliä niillä kahella lootalla ja silti se ensimmäinen on aina se ainut vaihtoehto. Monesti ku ite käyny viemässä nii toine tursuaa enemmän ku pubiruusun läskit ja toine on tyhyjempi ku valtion kassa. Eihä siinä ku nakata sinne tyhyjään. Mite se onki nii vaikiaa? Joo samaha se ekaki on täyttää, mutta kyllä se siinä vaiheessa on täynnä ku luukku osottaa kohti taivasta niinku helluntailaisen käjet. Ei oo iso vaiva, vaatii ehkä saman verran ku avata veittellä lauantaimakkarapaketti. Saatte palakinnoksi hyvän mielen, mutta tässä tapauksessa ette makkaraa.

Toine sketsi minkä oon nähäny pari kertaa tuossa pihalla semmone, että jätetää ne roskapussit siihe oven suuhun ulkopuolelle. Meillä pittää piipata tommosella lukijalla nuo kaikki ovet auki, myös se roskakatos, nii ilimeisesti ei oo jaksanu tai huvittanu ja nakattu se pussi siihe vieree. Kyllä sen joku siitä korjaa pois. Ei onneks kesällä rupia haisemaa ne pussit siinä auringossa. Kuinka vittu laiska voi ihminen olla? Kämpilläki varmaa nousee sohovalta, vettää housut alas, istuu takasi divaanille ja paskoo patjasta läpi. Ei jaksanu iha mennä vessaan asti. Tai sitte aukasee vessan oven ja tuuttaa eteisen matolle. Joka tapauksessa, viekääpä porsaat ne roskat roskiin, lajitelkaa ja laittakaa oikeisiin paikkoihin. Eikä niitä saatanan kokonaisia keittiöitä, ilmalaivoja ja Puolaan hyökänneitä panssariajoneuvoja sinne katokseen, viekää kaatopaikalle. En pyydä paljoa. :>

tiistai 11. elokuuta 2015

ONKO TILKKA KAHVITAITUA? LÖYTYY KÄJENMAITUA?

Vai että Whiskarsin Arttu. Siinä on mies, joka on meikän silimissä menettäny kaiken ihmisyyden ja muuttunu levyttävästä artistista ilmateitse leviäväksi kulkutaudiksi. Muistatteko vielä ku kuulitte ensimmäisen kerran tuntematon potilas -biisin? Sehä oli jopa ihan siedettävä jollain tasolla, semmone vähä yhteiskuntakriittinen ja surullinen kappale elämästä. Joo, uppoaa suomalaiseen yleisöön aivan hyvin. Seuraavaksi se alakaa askartelemaan muita klassikkoja, niinku mökkitie. Itellä tullee aina vähä lervaa kurkunperälle ku kuulen sen biisin. Siinä on enemmän elämänmakusta lyriikkaa ku koko Anssi Kelan tuotannossa, ja mahollisimman huonolla tavalla. "Mutsi ajaa, faija painaa kaasua, mökkitie. On kanto, koivu sekä soratie. Kissat ja koirat juoksee, aurinko paistaa, faija nauraa, broidi kaivaa nokkaa ja hekumoi." Jotenki tuollai ne sanat mennee, vastenmielistä. Noh, tuonki sai vielä sen verra hyvi suodatettua ettei iha traumatisoitunu kuitenkaa. Vaa sitte alako se alamäki. Sirpa, diskossa imailtiin ja muut kuolemattomat hitit saa itellä kyynelkanavat paiskimaa hommia. Ei niistä paskoista sen enempää, vaa siirrytää suoraa pääruokalajiin, eli kahavimaitua.

Voi jeesuksen kristuksen autotallibändi sentään tuota biisiä. Aivan käsittämätöntä, että joku vittu KEHTAA tehä tuommosta paskaa mitä sitte huuatettaa radiossa ympäri kyliä. Tai no vielä pahempaa on se, että joku on oikiasti maksanu tuosta kappaleesta, ei sitä huviksee radiossa soiteta. Joku on ollu sitä mieltä, että "Hyvä Arttu, tämä on oikein hyvä." ja läpsiny yläfemmat nii täysiä, että kaksoileuat on tärissy. En tiiä mitä se tuolla kappaleella halus todistaa, varmaa että ossaa tehä samanlaista tavaraa ku Gösta Sundqvist aikoinaan. Ei kyllä meikästä iha samalle tasolle päästä, tai oikeestaa millekkää tasolle. Samallai ku alle vuojen vanaha lapsi koittaa nousta pöytää vaste seisomaa ja löpsähtää aina perseelleen. Ei saatana ku lukkee noita sanoja ja kuuntelee soundia nii yritetty ehkä maailman eniten matkia Leevi & the Leavingsiä surkialla menestyksellä. Karsiaa paskaa. "Itkit YH:n kyyneleitä" :DD tuolle repes jo ääneen. Tuolle sanottajalle joku palakinto, mielellää vaikka rinkka täyteen tiiliä ja laskuvarjohyppäämään vesitornin päältä.

Youtubessa kommenteissaki oikee puolustavat. "Hyvä Arttu, mahtava biisi! Miten tätä voi vihata!" Siellä joku kaksvuotiaan tapiirin tasolle jämähtäny hillosipuli röhnöttää konneella, rasvaset nakkisormet tanssii mustan kissan tangoa näppäimistöllä ja antaa ylistystä maailman eniten kuulijaa aliarvioivalle kaalikeittöpäissään tehdylle melusaasteelle. RAAH vittu mikä teitä vaivaa? Siis oikiasti, tää on biisi, joka kertoo läskistä päissää olevasta jätkästä ja yhtä törkiästä akasta, jotka lähtee panemaan jonku paikallisen räkälän epätoivosen kanta-asiakasiltaman jäläkee ja kotona sitte voivotellaa ku tekis mieli tissiä ja maitua ja tupakki on väärää merkkiä ja VOI KUINKA KOSKEE. Tuo on niinku jostaki "Elämää Rajakylässä: 1on1" kirjasta suoraa koko kappale. Tavallisten suomalaisten white trashien perjantai puettuna laulun sanoihin. 

Joo suottapa tästä enempää jauhamaan, paska on paskaa vaikka Whiskari sen laulais. Meikästä tää biisi on vaa pahinta mitä ihimiskunta on teheny kolmannen valtakunnan jäläkeen. Onneks ei oo pakko kuunnella.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Maista ja tunne eläväsi.

Mietin tuossa viimeyönä salilta lähtiessäni, että miksi pittää tehä paskanmakusia palakkareita? Tuo kahen kilon pönikkä minkä VIIMEIN sain tyhjäksi oli heleposti elämäni paskimmat 2 kiloa mitä oon kurkusta alas työntäny. Ja nimenomaan työntäny, käsi ollu rystysiä myöte äänihuulilla asti pukkaamassa tuota kuvottavvaa, paakkusta "palautusjuomaa" alas ku ei muuten mee. Ennenku päästään tuohon makuasiaan nii haluan tehä valituksen koko maailmalle tuosta koostumuksesta. En tiiä kuka professori Luttinen tuolla on asiasta päättäny, mutta se ei oo semmosta ilmavaa jauhoa, vaan saatanan hienojakosta pölyä, mikä tietenki käyttäytyy samalla tavalla.  Aukaset purkin nii pölähtää sata grammaa proteiinia ja hiilaria ympäri mökkiä ja ku koitat sekottaa sitä vetteen nii paakkuuntuu vaa paskaksi. Niinku asbestipölyä hengitteleisit, keuhkot mennee kasaan. Vaikka kuinka vitun eläimellisellä raivolla ja vanhurskaan pappi Jaakobin pieteetillä sitä purkkia ravistelet nii eihä se mihinkää sekotu. Niinku koittaisit juua vettä mihi joku on sekotettu raejuustoa. Hyi vittu saatana, sitte ku ne paukut disintegroituu suussa nii se jauho leviää limakalvoille ja kurkun perälle. Samontein alakaa yskittää ku henkitorvi onki täynnä jauhoa ja neste viilettää ohituskaistalla keskaripystyssä ruokatorveen. Siinä sitte köhit ja pärskit niinku vammanen, palakkarit rinnuksilla ja nokasta valluu ruskiaa, nestemäistä kauhua, mitä tää edellämainittu purkki väittää kaakaoksi.

Nii tosiaan, tän juoman maku on törpön mukkaan "Triple Chocolate". Joo kyllä, yhtälailla kolomea eri suklaata ku kalijassa on viinirypäleitä. Vittu jos aivastat märkään kumppariin ja kaajat sieltä veet ja sukkamehut seitikeittoon nii seki maistuu enemmän kaakaolta. Miten voi maistua joku nii perseeltä ku tuo? Luulis että armon vuonna 2015 osataan sen verran tunkia niitä lisäaineita ja muuta teollista huttua siihen pöllyyn ettei tarvi itku silmäkulmassa juua. Makupaletti oli aikalailla vivahde suihkusandaalia, hippunen persenöyhtää ja erittäin vahvasti kielen takaosassa viihtyvä Kuun pimeä puoli. Ehkä se sitte lissää treenin tehoa ku koko kehon lihakset jännittyy joka hörpyn ajaksi. Plus että voi keulia kavereille ku oli nii paskaa palakkaria mutta silti kovana kollina joit. En siis tosiaankaa suosittele maun puolesta tätä SELF 50/50-recovery-tsägädägä-taikajuomaa. Kai se toimii kuitenki, mistäpä minä tiiän ku lajinsa ensimmäinen palakkari mulle. Vaa sen tiiän, että seuraava palakkari saa olla jotaki seuraavista makuvaihtoehdoista:

1. Hattara
2. Lapsuudenkoti
3. Vapaapäivä
4. Shetlanninlammaskoira
5. Wasabi-pähkinä
6. Karkki, pitsa ja kolajuoma
7. Myötätuuli ja alamäki

Voi kyllä olla, että säästin väärässä paikassa. Ens kerralla saa kyllä luvan olla herkkua, maksoi mitä maksoi.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

"Oi voi", sano rengit päissään, ja jatko töitä.

Ja päivää. On tullu tosiaan piettyä meleko pitkä tauko tästä kirjottelusta. En oikiastaan ees tiiä miks. Ei oo vaa oikee jaksanu. Tuntu ehkä vähä siltä, että ressaan jotenki liikaa tätä kirjottamista, että joka kerta pittää olla jotaki uutta ja uskomatonta. Kuulostaa vammaselta koska täähä blogi yllättäin toistaa ittiään meleko paljon eikä muutenkaa oo hirviän vakavahenkinen. Kai se o itelle semmone kynnys että "laatua" pittää tehä tai ei ollenkaa. Muutaman kerran jotaki kirjottanu enkä oo ollu tyytyväine nii jättäny julkasematta. Tuntuu että mulla pittää varata vähintään tunti joka kerta ku jotaki kirjotan, ja oon arvostanu ommaa aikaa nii paljo että on tullu tehtyä aina jotaki muuta. Ja kyllähä se tuntu vähä jo velvollisuudeltaki just sen takia. Vaa eipä näitä kukkaan muu nii kriittisesti lue ku ite, ja ei pitäs tämmösestä hupatusperkeleestä ottaa mittää ressiä, naputella vaa ku siltä tuntuu. Nyt tulleeki sitte semmone muutos tähä hommaa, että kirjottelen tihiämmin lyhyempiä kaskuja enkä mieti tekstiä sen enempää. Saa nähä muuttuuko laatu, tuskin kuitenkaa, ja saapaha vähä ressittömän kirjotusvaihteen päälle. Edellee pittää painottaa kui surkiaa että ressaa tämmösen blogin kirjottelusta :D Ehkä se o seki ku jätti tauolle ja tosi moni halus että kirjottelen taas jotaki, nii ei vaa halunnu ku tuli nii kovat suorituspaineet, että sitteku taas alakaa kirjottaa nii pittää olla iha vitun viimesen päälle priimaa sekä kateenkorvaa ja jakinmaitoa. Vähä perseestä muutenki tää mun kirjottamattomuus ku lupasin itelle että jos ees kymmene ihimistä lukkee tätä nii jatkan kirjottamista. Ja teijän takiaha tätä kirjottaa, ite voi pittää märinät sisällää mutta jos siinä o viihearvoa muille nii tottakai pittää jakkaa. Noh, ei voi mittää, laiskoteltu on ja uliuli. Aletaa taas kirjottellee ja pietää nyt tämä mentaliteetti taka-alalla ja kirjotettaa sitä mitä aina ennenki. Lempiartistiani Cheekiä lainaten: "Mä lupaan pysyy aitona ja aina rokkaa koska." 5/5 lyriikat, kiitos.

Intron jälkeen siirrytään ite asiaan. Kuten lähipiiri tietääki, nii muutettii helemikuussa uuteen asuntoon rouvan kans. Oikee viimesen päälle kaikki ja on uuet pihat sekä parketit, meikä tykkää. Vaa niinku jokasessa asuinyhteisössä, naapureista on se pakolliset 5-10% aivan perseestä. Meijän keittiönikkunasta näkkee suoraan naapuritalon päätyparvekkeelle, missä onnellisena assuu pari amista, mies ja nainen. Tai no jos totta puhutaan nii ei mulla oo mittää käryä montako diesel-niveltä siellä assuu. Sielä o nimittäin joka päivä aivan erit kaks ihimistä röökillä mitä edeltävällä kerralla. En tiiä assuuko sielä joku V8-kommuuni vai sikiääkö niitä sinne jostaki listojen välistä lissää. Onkoha siinäki joku että ku tarpeeksi amiksia laitetaa sammaan tillaan, nii niistä lattiaan jääneistä bensatahroista syntyy uus amis, vähä niinku T-1000 nousee sieltä sairaalan lattiasta terminaattori kakosessa. Kuitenki, ei meikää se niitte lukumäärä ärsytä, vaa se, että ne vitun rullalipat nakkelee kaikki natsat ja roskat sieltä parvekkeelta. Eikä oo mikkää sillontällön pari tumppia saattaa käestä tipahtaa, ei vitussa. Koko aja lentää tumpit kaarella etupihalle, niinku sprinkleristä ruutais. Ja kuorrutuksena persvälikakun päällä o niitte sylykeminen. Hakevat varmaa etteisestä asti vauhtia että räkä lentäis mahollisimman kauas. Jonku GPS-sirun laittavat huuleen ja sylykäsevät sen kohti taivasta, voivat sitte seurasta jostaki vitun escortin kojelaudan näytöstä missä asti se räkä lentää. Kohta varmaa näkkyy leilaijevat persposket siinä parvekelasien ulkopuolella ku suottapa sitä vessaa käyttämää. Lähtiessään jättävät myynti-ilmotukseen "Vessaa käytetty tuskin lainkaan. Roskakatos siisti. Koska parveke."

Kaikki tämä on jo karsiaa, mutta näin K-plussaetuna nää roskittaa ja sylykee tähän etupihalle, parin metrin päästä lasten hiekkalaatikoista ja keinuista. Nehä vaahtosammuttimet laittaa samontein kysymättä suuhun kaikkea mitä maasta löytää, niinku nälässä pietyt naurulokit. Oispa kiva huomata että omalla tenavalla o puolikas bonuksen ruskiasta topasta kääritty nakki hampaitte välissä. Meet ottamaa pois nii sytyttää sen, vettää savut ja haistattaa vitut. Kaiken tän oppinu yläpuolella asuvilta oman elämänsä supermalleilta. Aattelin eka ku näkkii, että kaippa tuo loppuu ja näi, että antaa nyt olla ku eihä kukkaa oo nui vammanen. Ois pitäny tietää paremmin. Kaikkien näitten vuosien jäläkeen ois pitäny tietää, että nuista ei seuraa mittää hyvvää koskaan. Enkä suolaa nyt mittää perusjamppoja jotka käy röökillä siellä, vaa semmosia vitun likasia, karseita, sotkusia vitun PÖKÄLEITÄ jotka on löpsähtäny tuonne asuntoon jonku rapussa nukkuneen vankikarkurin perseestä. Just semmosia epäkohteliaita ja nahkeita ihimisraunioita, en ees ymmärrä miten ne on tuon kämpän saaneet. Nii ja tosiaa, nakkasha se tyhyjän topanki sieltä siihe pihalle. Vittu joka toine täällä asuva omistaa koiran ja käppäilee siitä pihan poikki sen kans. Koira ku vettää tupakinröpöjä nii alakaa turkki hulumuaan siihen malliin että autosta hella kutoselle ja kohti eläinlääkärin vastaanottoa.

Jotenki nii käsittämätöntä että on vuosi 2015 ja pittää nakella paskaa parvekkeelta. EI TÄMÄ OO MIKKÄÄ VITUN 1600-LUVUN LONTOO, missä kuset ja paskat nakattii parvekkeelta kadunreunaan ja toivottiin että vesi vie mennessään. Vois muutenki olettaa, että tommoset elämäntapaisänmaalliset viemärinavaajat pittää parempaa huolta Suomi__Neitos:ta. Tuostaki valitin kiinteistömisterille, käyvät kuulemma kattomassa. Vitut ne käy. Tai sitte ovat käyneet mutta samat bileet jatkuu. Vittuku ois ite tuossa alla ku nakkaavat natsan. Ottais kiinni, heittäis takasi ja perrään vielä palavan tiiliskiven. Postilaatikosta laittais kirjeen, että ainaku natsa lentää maahan nii tämmöne lentää pirttiin.

Vielä tähän toinen raivokaakeleita ruokkiva tarina lyhyesti. Meijän pihalla oli tännää ekkaa kertaa skeittijonneja. Ei siis mittää 12v tykittelijöitä, vaa jotaki lähempänä 18v, tai saatto olla kyllä vanahempiaki. Jonneja ne o silti jos ei ossaa käyttäytyä. Nii nii tulivat tuoho paukuttellee lautojensa kans, ei siinä muute mittää, mutta ku nämä talot on tällai L-muotosesti ja tässä kaikuu kaikki vitusti, nii voitte kuvitella millane mekkala niistä neljästä laudasta lähti. Ei täsäkää muuten mittää, mutta kalijapäissää resusivat siinä samalla, vitun ankeita jätkiä. Mitä siinä niitte juttuja parvekkeelta kuulu, ja nehä kuulu ku välimatkaa oli 3 metriä, nii kyllä huomas että pään sisällä pelattii vitusti hevospooloa iliman mailaa. Mittää järkiä ollu, mutta kalija on kovvaa ja skeittaus siistiä. Muistatteko Olipa kerran elämä -piirretystä ne siniset hermoviestejä välittävät smurffijätkät jotka juoksi vitun lujjaa lappu käessä, välittäen viestejä hermostossa? Veikkaan, että nuitte kollien aivosmurffit istu kalijapäissään ringissä nuotiolla pirikiikarit ja liekkipipo päässä. Nii ja kaikilla tietenki flanellipaijat päällä.

Meikä alakaa kyllä nyt vähä kuulostaa semmoselta närkästyneeltä ysäripapalta jonka mielestä skeittilauta on menolippu paholaisen persereikään. No kuitenki, palakitti varmaa alakerran naapurilla jonka asunto on maantasossa ja siinähä se pauke parraite kuulu. Onneks täällä o muitaki kyyliä ja soittivat vissii sitte jolleki vartiointipuljulle ku eivät pariakymmentä minuuttia kauempaa tuossa olleet. Oikeus tapahtui, minun mailla ei hipit temppuile.





perjantai 27. maaliskuuta 2015

Äiti, mää näin jotaki valakosta sängyn alla.

Alotettaanpa tää postaus pienellä arvoituksella. Mikä on valakonen, kalju ja viiksekäs ja näät sitä usiammin ku omia vanahempia tai sisaruksia? No VELI HANSMÄKI TIETENKIN. Vittu se on kyllä käsittämätön homma miten yks jätkä voi tunkia ittiään nii monneen paskaan mukkaan. Niinku semmone läski penikka Linnanmäellä jolle mamma o ostanu rannekkee ja kilon hattaran, sitte se sielä tönnii muita ja tunkee joka laitteeseen ja haisee perseelle sekä fruktoosille. Karusellissa linkuaa lervaa niinku löylyä heittäis yleisön päälle ja vuoristoradassa tiputtaa sen limotun hattaran, sotkien kymmene ihimistä limaseen seittiin niinku spider-man konsanaan Samallai tämä meijä virnuileva keittiömestari hinkkaa ittiään joka reittä vasten, eikä siltä voi mitenkää välttyä. Iha sama mihi meet nii sielä se morottaa käet puuskassa. Meikä oottaa iteasiassa sitä päivää ku se mennee johonki patenttitoimistoon ja nakka itelle trademarkit siihe asentoon. Jatkossa kaikki jotka pittää käsiä puuskassa joutuu maksamaa Veli Hansmäelle nimellisen korvauksen ja kattomaan sen ruokaohojelmia joka arki-ilta kunnes nenästä valluu crème brûléetä.

Tännää kävin just Lidlissä ruokaostoksilla ja joka hyllyn välissä kuikuili Veli hopea. Ei meikää haittais jos se ois joku UKK:n kaltainen suurmies, tai vaikka joku keski-pohjanmaalainen aitajuoksija, mutta tuo naama tullee jo uniin. Kävelet kylymälaarille nii sieltä Deluxe-ankanpersepalojen välistä näkkyy kiiltävä kalju ja suhisevat viikset. Vittu armoa. Meet kassalle nii kassaneitiki muuttunu semmoseksi hohtavan valakoseksi kokkitakiksi, jossa nappien tilalla on pieniä kirkuvia naamoja, Hansmäen työvaatteisiin imeytyneitä kadonneita sieluja. Luulis että kauppa on semmone rauhan tyyssija, paikka mihin näköradiossa ja Mordorissa uinuva pahuus ei yllä. Surkiaa kyllä, meikä ei oo ostanu yhtää niitä mustavalakosia Lidlin kartanotuotteita pelekästään sen maskotin takia. Vähä sama ku Kalma Dagareilla maskottina toimis Anneli Auer.

Tosiaan tuo sen tv-persoona on ehkä se suurin murheenkryyni. Aiva sama millon aukaset vastaanottimen nii sielä se taas luuraa. Joka ikisellä mainostauolla näkkyy ainaki yhen sen ohojelman mainokset. Tuo o vähä niinku kattois jotaki Pohjois-Korealaista telekkaritarjontaa, missä näytetää vaa niitte lihavaa johtajaa pellaamasa golfia ja syömässä viinereitä. Suomessa mies ei oo vielä saavuttanu täydellistä diktatuuria, mutta vauhti on kyllä ollu kiitettävä. Ehkä parin vuosikymmenen aikana se johtaa Suomea kohti uutta kulinaristista supervaltaa. Mutta siis tosiaan, mitähä kaikkea sillä sielä pyörii? Suomen bestest bakery, Hansmäen matkassa, Top Chef Isäm maa, Haasta Veli ja vittu mitä vielä. Kohta sieltä tullee matkailuohjema Patikoiden Kuusamoon Hansmäen kokkitakissa, karaokeohjelma Murheellisten laulujen Hans, lifestyle-ohjelma Hansmäen sävykartta värisokeille, sekä viimesenä muttei suinkaan vähäisimpänä, ranskalainen taide-elokuva missä se esittää lapsena koskettelua osaksi saaneen pianisti-puusepän elämää, jonka serkun vaimo on rakastunu siihen, mutta ainoa tapa voittaa tämän sydän on maalata naapurin autotallinoveen musta kissa käyttäen punasta merkkaustussia. Elokuvan nimi ois tietenki "Rita Hansmäki - jakoavain pakoon". Huh helevetti.

Hans Velimäki o kyllä vaikiasti rakastettava. Pakko tavallaa arvostaa mihi se o elämässää ja urallaan päässy, ja on komiaa että suomalaisetki ossaa kokata ja näi, mutta toisaalta taas vituttaa ku pittää sitte hieroa jokkaista vastaantulevaa mediapersettä ja puristella palakkakuittien hinkkejä. Puhumattakaan siitä, kuinka paljo se kuivapannee jokkaista kuluttajaa naamaan niiltä kysymättä. Tuo o vähä niinku semmone paskapää penikka ala-asteella mussiikintunnilla soittamassa pianoa. Näkkee että on lahajoja, mutta tekis koko aja mieli läpsästä naamaa ku se on nii perseestä ihimisenä. Noh, ehkä Hansmäki ois ihan kiva jos sen torilla näkis ja käsipäivää sannois.Toisaalta jos meikä ois lentokone nii lentäisin. Kaiken omaksumani informaation pohojalta sanon, että mee roskiin. Ainaki vähennä naamakerrointa.