Äiti, mää näin jotaki valakosta sängyn alla.

Alotettaanpa tää postaus pienellä arvoituksella. Mikä on valakonen, kalju ja viiksekäs ja näät sitä usiammin ku omia vanahempia tai sisaruksia? No VELI HANSMÄKI TIETENKIN. Vittu se on kyllä käsittämätön homma miten yks jätkä voi tunkia ittiään nii monneen paskaan mukkaan. Niinku semmone läski penikka Linnanmäellä jolle mamma o ostanu rannekkee ja kilon hattaran, sitte se sielä tönnii muita ja tunkee joka laitteeseen ja haisee perseelle sekä fruktoosille. Karusellissa linkuaa lervaa niinku löylyä heittäis yleisön päälle ja vuoristoradassa tiputtaa sen limotun hattaran, sotkien kymmene ihimistä limaseen seittiin niinku spider-man konsanaan Samallai tämä meijä virnuileva keittiömestari hinkkaa ittiään joka reittä vasten, eikä siltä voi mitenkää välttyä. Iha sama mihi meet nii sielä se morottaa käet puuskassa. Meikä oottaa iteasiassa sitä päivää ku se mennee johonki patenttitoimistoon ja nakka itelle trademarkit siihe asentoon. Jatkossa kaikki jotka pittää käsiä puuskassa joutuu maksamaa Veli Hansmäelle nimellisen korvauksen ja kattomaan sen ruokaohojelmia joka arki-ilta kunnes nenästä valluu crème brûléetä.

Tännää kävin just Lidlissä ruokaostoksilla ja joka hyllyn välissä kuikuili Veli hopea. Ei meikää haittais jos se ois joku UKK:n kaltainen suurmies, tai vaikka joku keski-pohjanmaalainen aitajuoksija, mutta tuo naama tullee jo uniin. Kävelet kylymälaarille nii sieltä Deluxe-ankanpersepalojen välistä näkkyy kiiltävä kalju ja suhisevat viikset. Vittu armoa. Meet kassalle nii kassaneitiki muuttunu semmoseksi hohtavan valakoseksi kokkitakiksi, jossa nappien tilalla on pieniä kirkuvia naamoja, Hansmäen työvaatteisiin imeytyneitä kadonneita sieluja. Luulis että kauppa on semmone rauhan tyyssija, paikka mihin näköradiossa ja Mordorissa uinuva pahuus ei yllä. Surkiaa kyllä, meikä ei oo ostanu yhtää niitä mustavalakosia Lidlin kartanotuotteita pelekästään sen maskotin takia. Vähä sama ku Kalma Dagareilla maskottina toimis Anneli Auer.

Tosiaan tuo sen tv-persoona on ehkä se suurin murheenkryyni. Aiva sama millon aukaset vastaanottimen nii sielä se taas luuraa. Joka ikisellä mainostauolla näkkyy ainaki yhen sen ohojelman mainokset. Tuo o vähä niinku kattois jotaki Pohjois-Korealaista telekkaritarjontaa, missä näytetää vaa niitte lihavaa johtajaa pellaamasa golfia ja syömässä viinereitä. Suomessa mies ei oo vielä saavuttanu täydellistä diktatuuria, mutta vauhti on kyllä ollu kiitettävä. Ehkä parin vuosikymmenen aikana se johtaa Suomea kohti uutta kulinaristista supervaltaa. Mutta siis tosiaan, mitähä kaikkea sillä sielä pyörii? Suomen bestest bakery, Hansmäen matkassa, Top Chef Isäm maa, Haasta Veli ja vittu mitä vielä. Kohta sieltä tullee matkailuohjema Patikoiden Kuusamoon Hansmäen kokkitakissa, karaokeohjelma Murheellisten laulujen Hans, lifestyle-ohjelma Hansmäen sävykartta värisokeille, sekä viimesenä muttei suinkaan vähäisimpänä, ranskalainen taide-elokuva missä se esittää lapsena koskettelua osaksi saaneen pianisti-puusepän elämää, jonka serkun vaimo on rakastunu siihen, mutta ainoa tapa voittaa tämän sydän on maalata naapurin autotallinoveen musta kissa käyttäen punasta merkkaustussia. Elokuvan nimi ois tietenki "Rita Hansmäki - jakoavain pakoon". Huh helevetti.

Hans Velimäki o kyllä vaikiasti rakastettava. Pakko tavallaa arvostaa mihi se o elämässää ja urallaan päässy, ja on komiaa että suomalaisetki ossaa kokata ja näi, mutta toisaalta taas vituttaa ku pittää sitte hieroa jokkaista vastaantulevaa mediapersettä ja puristella palakkakuittien hinkkejä. Puhumattakaan siitä, kuinka paljo se kuivapannee jokkaista kuluttajaa naamaan niiltä kysymättä. Tuo o vähä niinku semmone paskapää penikka ala-asteella mussiikintunnilla soittamassa pianoa. Näkkee että on lahajoja, mutta tekis koko aja mieli läpsästä naamaa ku se on nii perseestä ihimisenä. Noh, ehkä Hansmäki ois ihan kiva jos sen torilla näkis ja käsipäivää sannois.Toisaalta jos meikä ois lentokone nii lentäisin. Kaiken omaksumani informaation pohojalta sanon, että mee roskiin. Ainaki vähennä naamakerrointa.