Koira, tuo miehen paras ystävä. Parhaan ystävän ohella myös paskapää ja tahallaan vittumainen villahousu. Mutta enemmä silti ystävä. Penikkana varmaa 90%lla kavereista oli koira ja meikää ärsytti maailman eniten ku meille ei voinu ottaa ku porukat on allergisia. Aina ku kävi kavereilla kylässä nii piti paijata ja leikittää kyseistä karvapersettä nii kaua että jompikumpi tipahtaa. Nii kauan ku muistan oon halunnu oman koiran. Ja nyt se saatana viimein onnistu. Otimma koiran ja päivääkää en kadu. Paitsi ainaki kolomesti joka päivä tuon viiksivallun koko tämänhetkisen elinkaaren aikana. Jos ne jotaki nuorina oppii nii painelee sun nappuloita. Vaa eihä tuo arki koiran kans oo pelekkää taistelua. Tuolle ku saa jonku asian opetettua nii se on ku sun ettee avattais kassa. "Kassa seitsemän palvelee" kuuluu ku koira lyö käskystä perseen kenttään. Ai että tuntuu mairealta. Kyllähä tuo näinki lyhyessä ajassa enemmä iloa on tuottanu ku närkästystä. Ainut vaa, että tuo omia paskoja haisteleva, tyhyjää huutava kierosilimä yksipalli on maksanu sen 1300 eurua, nii ootan että tuo maksaa joskus ittesä takasi. Yritän opettaa sen kaivamaan ojia, ettimään kolikoita tai jakamaan postia nii sais ruokansa maksettua. Ja kyllä, tässä myös auottiin samalla turpaa POSTILLE JOLLA NUO JAKELU_HOMMAT ON OLLU VÄHÄ NIIN JA NÄIN VIIME PÄIVINÄ. Ja joo, toimintatonni on pieni hinta tommosesta n. 15 vuotta elävästä kaverista.
Nii elikkäs tosiaan meijän koiraha on tuommone vajaa puol vuotta vanaha (uros)shetlanninlammaskoira, eli sheltti, niinku meijän viileiden tyyppien keskuudessa aina heitellään. Mitäpä tuosta vois sanoa mittään, mikä erottaa sen muista saman rotusista pennuista. Se syö, paskoo, nukkuu ja leikkii, niinku ihimisvauvatki. Sen verra tuolla kuitenki luonnetta on että yksilöstä mennee. Märisee ja huutaa tyhyjänpäiten aina ku siltä tuntuu tai jos joku ei anna rakkautta minuutin vällein, aina on helevetisti asiaa. Myös joka jumalan paikkaan pakko seurata koko ajan tai vähintään pittää katsekontakti, tai muute ei tiiä mitä tapahtuu. Tuon koiran silimissä varmaa ihimiset jotka mennee nurkan taakse katoaa binäärikoodina aika-avaruuteen, nii parempi pittää huoli että äiti ja isi pyssyy näköetäisyydellä.
Jo heti kättelyssä saatii kyllä selevä jako meijän rooleihin kasvattajina. Rouva on hyvä poliisi, äiti, turvasatama ja suojelusenkeli. Meikä on paskalle haiseva pirivieteri, joka yrittää HIV-neula käessä jahata viatonta koiraparkaa ja paistaa sen pannulla. Näin ainaki alkumetreillä. Minähän oon se joka kieltää ja on paskapää ku rouva antaa pusuja ja herkkuja ja laulaa haltiakielellä jotaki koiratangoja, näin vähän kärjistetysti. Vaa jos jotaki hyvää, nii nykyää mulla on enemmän auktoriteettia koiraan, ainaki omasta mielestä. Ei tarvi huutaa tai resuta, tottelee ylleesä iha kiltisti. Rouvalle se sitte lesottaa ja ässäilee vitusti, KATO ÄITI MEIKÄPÄ TEKKEE NÄI LÄLLÄSLÄÄ VITTU, KATOPPA, EPPÄ VOI ESTÄÄ. Kyllä se sitäki uskoo mutta vähemmän. On tuo välillä kyllä nii itepäine että todennäkösemmi tottelee liikennevaloja ku meitä. Jos jotaki hyvvää, nii tuo ei hauku juuri koskaan. Ylleesä vaa sillo jos se rehellisesti säikähtää jotaki, sillo saattaa haukahtaa tai puhista. Niinku kerran ku mentii kusilenkille pihalle nii joku roisto oli kehannu parkkeerata sen skootterin parkkipaikalle, nii koira säikähti sitä (?) ja alako haukkumaan. Vitun skootteri, ettäs kehtaat. Meleko rationaaliset pelotha näillä on. Toine vielä pahempi oli ku joku oli nostanu rullatut matot ulko-oven viereen pystyyn (??) ja koira alako parkumaan ja rääkymään niille matoille. Kyllähän te tiiätte, kaikki ollaan koettu nää samat lapsena. Pelättii pimiää, mörköjä, mattoja ja skoottereita.
Ulkonäöllisesti tuo on meleko perus soopeli väriltään, ei mittää ihimeellistä. Toinen korva lörpöttää ja toinen on pystyssä, eli vähä vammaselta näyttää, vaa ei haittaa. Sitte oon 95 rosenttisen varma että se kattoo vähä kieroon, sillai että silimät karsastaa ulospäin, jos tajuatte mitä tarkotan. Voin olla myös väärässä mutta jos se makaa lattialla ja kattoo ylöspäin se näyttää pululta. Silimät sojottaa mihi sattuu. Nii ja sillä on toinen palli piilossa, emme tiedä miksi. Piilokives kuulemma laskeutuu joskus ajan kans, jos laskeutuu. Tuntuu että se toine palli ei vielä tiiä että toisen maailmansodan vainot on menny aikapäiviä sitte ohi ja se vieläki oottaa sielä vintillä lattialankkujen alla piilossa. Sitte aina ku tuo leikkii nii sen ylähuuli jotenki kuivuu ja jää rullalle sillai, että hampaat paistaa ja näyttää niinku ylähuulesa ois puntti nuuskaa piilossa.
Mukavien ja hassunhauskojen leikkituokioiden ohella rakas koiramme vie kissalelun makkariin lattialla olevan petauspatjan päälle ja nussii sen hengiltä. Aivan vittu HIRVIÄN kuulosta ku tommone Tapolan makkaran kokone koira pannee vinkulelua ja ähisee. Tullee syyllinen olo pelekästää ku kuulee sen puuhailun. Itelläki luurit korvilla aina konneella ja niittenki kuuluu semmone tyytyväine vinkuminen ja pärskiminen :D hyi saatana. Välillä se hakkee vauhtia tuosa olohuoneen lattialla ja purree sitä lelua kylellää ja lantiot vispaa. Tekis mieli nakata joku pyyhe päälle tai antaa hotellihuoneen avainkortti, voikko mennä muualle tärvelemmää sitä lelua. Ylleesä semmone viien minuutin varvi se on ja sitte tullee olokkariin lesottaan. Kuulemma iha normaaliaha tuo on käyä vähä kokkeillee pissavehkeitä puuvillaa vasten, ku ei se koira ees tajua vielä mitä se tekkee, vaistoilla vaa nylykyttää jotaki.
Eniten tuossa koirassa ärsyttää kaikki nuo sen irrationaaliset kuumotukset. Kynsienleikkauski on yks vitun guantanamo bay tuolle koiralle. Ei se pelekää niitä saksia, tai ku otetaa syllii, vaa ku otat tassusta kiinni, nii se haluaa vetästä sen pois. Sitteku otat tassusta kiinni ja esittelet sille ystävälliset vihreät sakset, jotka kumartaa ja nostaa silinteriä, nii koiran silimissä näkkyy ku amerikkalaiset pommikoneet lentää koiron kylän päältä ja tiputtaa napalmia kylänvanhimman kasvimaalle. Aiva hirviä heilumine ja ähinä alakaa, niinku yrittäis laittaa luistimia tiikerille. Kahuissaan huutaa ja heiluu, käyttäytyy niinku moottorisahan terän ilmavirta liikuttais pallikarvoja. Sitte onki pakko pittää paussi, rauhottaa koira ja antaa herkkuja ja yrittää lahjusten kautta uuellee. Ylleesä mennee siihe, että se resuaa voimalevelinsä nolliin ja nöyrtyy. Sievästi sitte napsitaan kynsiä ja tungetaan herkkua suuhun. Vaa oha se yhtä helevettiä.
Toine raivostuttava piirre on se, että aina ku alat syömään nii koiralla alakaa paskattaan. Niinku joku maaginen avain anuslippaaseen, samontein pitäs päästä tuutille. Vittu se ruokalautasen tuominen sohovalle on niinku sodanjulistus koiran persreijälle. Haarukka nousee suuhun nii tuon anaalirauhaset laittaa polkaksi. Onneksi nykyään se ei oo nii mulkero asian suhteen ennää, vaa ossaa piättää ja käyää sitte ulkona ku tilanne vaatii. Nyt se on vaihtanu agendansa ihan täysin kerjäämiseen. Aina pittää tunkia sitä naamaan lautasta kohti nii kauan ku mahollista. Katot telekkaria ja kauhot lusikalla puuroa lautaselta nii jääki lusikka tuon ylähuuleen kiinni Sitte o puuro karvoissa ja märy kurkussa.
Ainii piti vielä yks tarina kertoa aiheeseen liittyen. Olin tuosa pari viikkoa sitte tulossa pikku rapuloissaa reissusta kotia ku vaimo soittaa yhtäkkiä, että kotona on tilanne päällä, kuulemma koiraan liittyen. Hyppäsin sitte taksiin suoraa ja täysiä kotia, kuumotteli että mitä sielä on tapahtunu. Kotia ku pääs nii kylyppäristä kuuluu avunhuutoja, meen pirttiin nii eiköhä oo kylyppärin lattiat ympäriisä paskassa. Olivat kuulemma lenkillä käyneet ja koiralla jääny jööti villahousuihin kiinni ja sisällä oli vasta huomannu. Koiralla vielä satarosenttinen vauhti päällä nii ois sotkenu koko kämpän sillä turdilla jos ei ois saanu kylyppäriin lukkojen taakse. Sielä oli lattialla semmosia paskapökäleen mallisia pusujäläkiä ympäriisä ku istunu sen pökäleen päällä. Haisi iha navetalle ja lemmikkien hautausmaalle ja toine vaa läähättää mielissään. Siinä sitte pestiin perseet, föönattiinki pyllysilimää ja puunattii paskarannut lattiasta. Palakitti kyllä rapuloissaa maksaa reilu parikymppiä siitä että pääsee siivoaan toisen lietteitä. Kiitos koira.
Nii tosiaa, vaimo sano että nyt ku hommataan koira nii saan olla konneellaki rauhassa enempi ku se leikkii koko ajan koiran kans tai muuta, nii vitun posket :D kahta kauhiammin kuuluu KATO KATO KOIRALLA HAUSKA ILME HIHI KATO HEI TUUPPA TÄNNE MEIJÄN KANS KATO. Vaa kyllähä tuo on mahtava elläin, ei siitä pääse mihinkää. Simo Silmun sanoin: kaikkea hyvää.