TERVETULUA.

Olen 29-vuotias ajatteleva nuori. Vihhaan monia asioita ja se tullee teille seleväksi meleko nopiaa. Rakastan kuitenkin elämää ja perhosia. Välillä vaan maailmassa on liikaa vääryyttä, kuten huonoja mainoksia ja hittaita mummuja. Näistä kerron teille. Jos loukkaan jotakuta, niin voi mennä itteesä. Ei ole tarkoitus loukata henkilökohtaisesti, sillä olen sarkastinen ja tyhymä. Kiitos kun valitsit Slurren Teehetken. Ota siis kuppi teetä ja lue päivän kuumimmat kaltoinkohtelut. Äläkää siis ottako turhan tosissaan. Kiitos ja kierähys

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Et tiedä elämmästä ennen kuin olet ((koira)äiti,,,,!!

Koira, tuo miehen paras ystävä. Parhaan ystävän ohella myös paskapää ja tahallaan vittumainen villahousu. Mutta enemmä silti ystävä. Penikkana varmaa 90%lla kavereista oli koira ja meikää ärsytti maailman eniten ku meille ei voinu ottaa ku porukat on allergisia. Aina ku kävi kavereilla kylässä nii piti paijata ja leikittää kyseistä karvapersettä nii kaua että jompikumpi tipahtaa. Nii kauan ku muistan oon halunnu oman koiran. Ja nyt se saatana viimein onnistu. Otimma koiran ja päivääkää en kadu. Paitsi ainaki kolomesti joka päivä tuon viiksivallun koko tämänhetkisen elinkaaren aikana. Jos ne jotaki nuorina oppii nii painelee sun nappuloita. Vaa eihä tuo arki koiran kans oo pelekkää taistelua. Tuolle ku saa jonku asian opetettua nii se on ku sun ettee avattais kassa. "Kassa seitsemän palvelee" kuuluu ku koira lyö käskystä perseen kenttään. Ai että tuntuu mairealta. Kyllähä tuo näinki lyhyessä ajassa enemmä iloa on tuottanu ku närkästystä. Ainut vaa, että tuo omia paskoja haisteleva, tyhyjää huutava kierosilimä yksipalli on maksanu sen 1300 eurua, nii ootan että tuo maksaa joskus ittesä takasi. Yritän opettaa sen kaivamaan ojia, ettimään kolikoita tai jakamaan postia nii sais ruokansa maksettua. Ja kyllä, tässä myös auottiin samalla turpaa POSTILLE JOLLA NUO JAKELU_HOMMAT ON OLLU VÄHÄ NIIN JA NÄIN VIIME PÄIVINÄ. Ja joo, toimintatonni on pieni hinta tommosesta n. 15 vuotta elävästä kaverista.

Nii elikkäs tosiaan meijän koiraha on tuommone vajaa puol vuotta vanaha (uros)shetlanninlammaskoira, eli sheltti, niinku meijän viileiden tyyppien keskuudessa aina heitellään. Mitäpä tuosta vois sanoa mittään, mikä erottaa sen muista saman rotusista pennuista. Se syö, paskoo, nukkuu ja leikkii, niinku ihimisvauvatki. Sen verra tuolla kuitenki luonnetta on että yksilöstä mennee. Märisee ja huutaa tyhyjänpäiten aina ku siltä tuntuu tai jos joku ei anna rakkautta minuutin vällein, aina on helevetisti asiaa. Myös joka jumalan paikkaan pakko seurata koko ajan tai vähintään pittää katsekontakti, tai muute ei tiiä mitä tapahtuu. Tuon koiran silimissä varmaa ihimiset jotka mennee nurkan taakse katoaa binäärikoodina aika-avaruuteen, nii parempi pittää huoli että äiti ja isi pyssyy näköetäisyydellä.

Jo heti kättelyssä saatii kyllä selevä jako meijän rooleihin kasvattajina. Rouva on hyvä poliisi, äiti, turvasatama ja suojelusenkeli. Meikä on paskalle haiseva pirivieteri, joka yrittää HIV-neula käessä jahata viatonta koiraparkaa ja paistaa sen pannulla. Näin ainaki alkumetreillä. Minähän oon se joka kieltää ja on paskapää ku rouva antaa pusuja ja herkkuja ja laulaa haltiakielellä jotaki koiratangoja, näin vähän kärjistetysti. Vaa jos jotaki hyvää, nii nykyää mulla on enemmän auktoriteettia koiraan, ainaki omasta mielestä. Ei tarvi huutaa tai resuta, tottelee ylleesä iha kiltisti. Rouvalle se sitte lesottaa ja ässäilee vitusti, KATO ÄITI MEIKÄPÄ TEKKEE NÄI LÄLLÄSLÄÄ VITTU, KATOPPA, EPPÄ VOI ESTÄÄ. Kyllä se sitäki uskoo mutta vähemmän. On tuo välillä kyllä nii itepäine että todennäkösemmi tottelee liikennevaloja ku meitä. Jos jotaki hyvvää, nii tuo ei hauku juuri koskaan. Ylleesä vaa sillo jos se rehellisesti säikähtää jotaki, sillo saattaa haukahtaa tai puhista. Niinku kerran ku mentii kusilenkille pihalle nii joku roisto oli kehannu parkkeerata sen skootterin parkkipaikalle, nii koira säikähti sitä (?) ja alako haukkumaan. Vitun skootteri, ettäs kehtaat. Meleko rationaaliset pelotha näillä on. Toine vielä pahempi oli ku joku oli nostanu rullatut matot ulko-oven viereen pystyyn (??) ja koira alako parkumaan ja rääkymään niille matoille. Kyllähän te tiiätte, kaikki ollaan koettu nää samat lapsena. Pelättii pimiää, mörköjä, mattoja ja skoottereita.

Ulkonäöllisesti tuo on meleko perus soopeli väriltään, ei mittää ihimeellistä. Toinen korva lörpöttää ja toinen on pystyssä, eli vähä vammaselta näyttää, vaa ei haittaa. Sitte oon 95 rosenttisen varma että se kattoo vähä kieroon, sillai että silimät karsastaa ulospäin, jos tajuatte mitä tarkotan. Voin olla myös väärässä mutta jos se makaa lattialla ja kattoo ylöspäin se näyttää pululta. Silimät sojottaa mihi sattuu. Nii ja sillä on toinen palli piilossa, emme tiedä miksi. Piilokives kuulemma laskeutuu joskus ajan kans, jos laskeutuu. Tuntuu että se toine palli ei vielä tiiä että toisen maailmansodan vainot on menny aikapäiviä sitte ohi ja se vieläki oottaa sielä vintillä lattialankkujen alla piilossa. Sitte aina ku tuo leikkii nii sen ylähuuli jotenki kuivuu ja jää rullalle sillai, että hampaat paistaa ja näyttää niinku ylähuulesa ois puntti nuuskaa piilossa.



Mukavien ja hassunhauskojen leikkituokioiden ohella rakas koiramme vie kissalelun makkariin lattialla olevan petauspatjan päälle ja nussii sen hengiltä. Aivan vittu HIRVIÄN kuulosta ku tommone Tapolan makkaran kokone koira pannee vinkulelua ja ähisee. Tullee syyllinen olo pelekästää ku kuulee sen puuhailun. Itelläki luurit korvilla aina konneella ja niittenki kuuluu semmone tyytyväine vinkuminen ja pärskiminen :D hyi saatana. Välillä se hakkee vauhtia tuosa olohuoneen lattialla ja purree sitä lelua kylellää ja lantiot vispaa. Tekis mieli nakata joku pyyhe päälle tai antaa hotellihuoneen avainkortti, voikko mennä muualle tärvelemmää sitä lelua. Ylleesä semmone viien minuutin varvi se on ja sitte tullee olokkariin lesottaan. Kuulemma iha normaaliaha tuo on käyä vähä kokkeillee pissavehkeitä puuvillaa vasten, ku ei se koira ees tajua vielä mitä se tekkee, vaistoilla vaa nylykyttää jotaki.

Eniten tuossa koirassa ärsyttää kaikki nuo sen irrationaaliset kuumotukset. Kynsienleikkauski on yks vitun guantanamo bay tuolle koiralle. Ei se pelekää niitä saksia, tai ku otetaa syllii, vaa ku otat tassusta kiinni, nii se haluaa vetästä sen pois. Sitteku otat tassusta kiinni ja esittelet sille ystävälliset vihreät sakset, jotka kumartaa ja nostaa silinteriä, nii koiran silimissä näkkyy ku amerikkalaiset pommikoneet lentää koiron kylän päältä ja tiputtaa napalmia kylänvanhimman kasvimaalle. Aiva hirviä heilumine ja ähinä alakaa, niinku yrittäis laittaa luistimia tiikerille. Kahuissaan huutaa ja heiluu, käyttäytyy niinku moottorisahan terän ilmavirta liikuttais pallikarvoja. Sitte onki pakko pittää paussi, rauhottaa koira ja antaa herkkuja ja yrittää lahjusten kautta uuellee. Ylleesä mennee siihe, että se resuaa voimalevelinsä nolliin ja nöyrtyy. Sievästi sitte napsitaan kynsiä ja tungetaan herkkua suuhun. Vaa oha se yhtä helevettiä.

Toine raivostuttava piirre on se, että aina ku alat syömään nii koiralla alakaa paskattaan. Niinku joku maaginen avain anuslippaaseen, samontein pitäs päästä tuutille. Vittu se ruokalautasen tuominen sohovalle on niinku sodanjulistus koiran persreijälle. Haarukka nousee suuhun nii tuon anaalirauhaset laittaa polkaksi. Onneksi nykyään se ei oo nii mulkero asian suhteen ennää, vaa ossaa piättää ja käyää sitte ulkona ku tilanne vaatii. Nyt se on vaihtanu agendansa ihan täysin kerjäämiseen. Aina pittää tunkia sitä naamaan lautasta kohti nii kauan ku mahollista. Katot telekkaria ja kauhot lusikalla puuroa lautaselta nii jääki lusikka tuon ylähuuleen kiinni Sitte o puuro karvoissa ja märy kurkussa. 

Ainii piti vielä yks tarina kertoa aiheeseen liittyen. Olin tuosa pari viikkoa sitte tulossa pikku rapuloissaa reissusta kotia ku vaimo soittaa yhtäkkiä, että kotona on tilanne päällä, kuulemma koiraan liittyen. Hyppäsin sitte taksiin suoraa ja täysiä kotia, kuumotteli että mitä sielä on tapahtunu. Kotia ku pääs nii kylyppäristä kuuluu avunhuutoja, meen pirttiin nii eiköhä oo kylyppärin lattiat ympäriisä paskassa. Olivat kuulemma lenkillä käyneet ja koiralla jääny jööti villahousuihin kiinni ja sisällä oli vasta huomannu. Koiralla vielä satarosenttinen vauhti päällä nii ois sotkenu koko kämpän sillä turdilla jos ei ois saanu kylyppäriin lukkojen taakse. Sielä oli lattialla semmosia paskapökäleen mallisia pusujäläkiä ympäriisä ku istunu sen pökäleen päällä. Haisi iha navetalle ja lemmikkien hautausmaalle ja toine vaa läähättää mielissään. Siinä sitte pestiin perseet, föönattiinki pyllysilimää ja puunattii paskarannut lattiasta. Palakitti kyllä rapuloissaa maksaa reilu parikymppiä siitä että pääsee siivoaan toisen lietteitä. Kiitos koira.

Nii tosiaa, vaimo sano että nyt ku hommataan koira nii saan olla konneellaki rauhassa enempi ku se leikkii koko ajan koiran kans tai muuta, nii vitun posket :D kahta kauhiammin kuuluu KATO KATO KOIRALLA HAUSKA ILME HIHI KATO HEI TUUPPA TÄNNE MEIJÄN KANS KATO. Vaa kyllähä tuo on mahtava elläin, ei siitä pääse mihinkää. Simo Silmun sanoin: kaikkea hyvää.











maanantai 3. huhtikuuta 2017

Teehetki tuli takaisin! Patrik Laine, Bull Mentula kommentoi: Näin vältät neljän ruuhkat!

Terveppä terve kaikille tasapuolisesti. On ollu taukoa noin ikkuisuus, vaa pääasia on että alako taas kinostaa kirjottelu. Ei ookkaa päässy lervaamaa sisäisiä demoneja internettii liian pitkään aikaan ja pumpusta onki ottanu kahta kauhiammin. Meikälle onki kerenny tapahtua kaikenlaista uskomatonta viimesen puolen vuojen sisään. Oon muunmuassa ollu saikulla, vaihtanu työpaikkaa ja hommannu koiran. Ja kun sanon muunmuassa, nii se ei oikeestaa sisällä mittään muuta. Nuo 3 asiaa on suurin muutos iteasiassa viimesen 8 vuojen aikana mun tapahtumarikkaassa yhen miehen temptation island elämässä. Vaa ei siinä, puretaan kyseiset tapahtumat lyhyesti alle, ku teitähä luonnollisesti kiinnostaa maailman eniten miks olin sairaslomalla, miks vaihoin työpaikkaa ja miks koira. Tai no koira kiinnostaa oikiasti, ellet oo sisältä kuollu ja huono ihminen.

Nonii, elikkä, alotamma tuosta sadan vuoden saigonista. Lyhyesti tarinoituna löin säären betoniin työmaalla, ommeltiin kiinni, tulehtu, leikattiin tulehtunu kudos pois, iso reikä, laitettii ihosiirre, meni vituiksi, hetkeksi takas töihi, uus leikkaus, uus siirre, meni vituiksi, jäin osastolle, uus siirre, pysy suunnillee, kotia. Nyt tuo jalaka näyttääki jo joltai ja pystyy töitä tekemää. Vaa olipa se kuulkaa elämää siellä osastolla. Niinku Aimo A. aikonaan laulo "Elämää juoksuhaudoissa", niin minäkin laulan teille elämästä osastolla X. "X" on aina ollu nii muodikas mysteerin kuvaaja että käytän sitä nyt itekki. TOHTORI X, LAITA KUOLONSÄDE VALMIIKSI.

Osastot on kyllä oma universuminsa. Tässä tapauksessa galaksi nimeltään "Osasto X". Siellä potilaat on yhenlaisia mustia aukkoja, joitten ympärillä pyörii nuoria ja vanhoja, kasvavia ja kuolevia tähtiä, hoitajia. Nää mustat aukot, mummot ja vaarit ja meikänkaltaset vammaset, imee näiltä tähdiltä koko ajan aikaa ja resursseja. Ainoa ero avaruuteen on, että osastolla kyllä kuuluu kaikenlaista. Reppeilin ja hajosin yhtäaikaa ku jostaki horisontista kantautu semmosen mummun booming voice, oikee kanto läpi harmaan kiven. AUTTAKAAAA! APUA! AUTTAKAAAAA! Joo ei sillai hauskaa ku tietää että joku dementoitunu riepu siellä oikiasti pelkotiloissa huutaa, mutta vittuku yöllä heräsit kahen aikaa siihe että joku huutaa AUTTAKAA ja venyttää viimestä vokaalia 10 sekuntia sai kyllä tirskumaan vähäse. Mummu parka, godspeed.

Joistaki hoitajista näki ku ne tuli huoneeseen, että alakaa vety ja happi loppumaan.  Vaa melekeepä aina ne mammat oli hyvällä päällä ja tojella mukavia. Itellä lähinnä kävi sääliksi, ei sillai "voi voi hoitajaraukat, paskaduunia täällä paskalla palkalla röh röh" vaa että vittuku on itekki vaivaksi. :D Oispa vaa kotona ja terve, ei tarvis muitte tehä mun hyväksi mittää. Ei tarvis ähistä ja vittu painaa nappulaa että joku toinen nostaa sulle lattialta tyynyn takas sänkyyn. Niinku ois lihava valkonen mies sängyssä, ikkuna kohti puuvillapeltoa. Asiasta vähä sivuraiteille poiketen, muistan ku kaveri kerto ku sen pappa oli saanu jonku halavauksen, toine puoli kehosta ei toiminu ja se oli kaatunu kumollee, nii se oli sitte saanu soitettua apua itellee ja päättäny raahautua pihalle portin viereen ettei hoitajilla tarvi sisältä astia hakia, ku ei halunnu olla vaivaksi. Tuo tarina jäi kyllä itellä takaraivoon, siellä ku maha pystyssä pötkötin suklaat suupielessä ja läppäri läskien päällä ja soitin vittu napilla hoitajan, että VOIKKO LAITTAA LÄPPÄRIN LATURIN SEINÄÄN :>. Jos ois ollu miestä lyyä ittiä nii oisin. Vaa niihä se tiete on että ku ei saa ite sängystä liikkua nii jonkuha se pittää auttaa. Silti ohan tuo nyt karsiaa. Mietin yhessä välissä että pitäskö ottaa kärsivämpi ilme naamalle ja pyytää särkylääkettä samalla aina ku hoitaja tullee nii ei vaikuttais nii vaativalta persereijältä. Yritinki monesti combottaa mun jotaki typerää pyyntöä johonki oikiampaa. "Voisko saaha hammaspesuvehkeet? Nii, ja kehtaakko ojentaa tuon kaukosäätimen?" En tiiä mitä hoitajat on mieltä, mutta ite ainaki kyräilisin ja mököttäisin vitusti potilaille. Onneksi en oo hoitaja, oisin paska siinä.

Ekalla kerralla osastolla sain itelle yhen naapurin, kolomas vuodepaikka oli tyhjä. Olin iha tyytyväine ens alakuun ku naapurin pappa oli meleko hiljane ja katto vaa telekkaria paljo. Sai ite läppärillä rauhassa tykitellä napit korvilla. Vaa voi vittu ku tohtori tai hoitaja tuli huoneesee, sillo alako sanainen sukkalaatikko linkoaa pareja. Aina oli vittu kaikki huonosti. "Miten täällä jaksellaan?" "NOH TÄSSÄHÄN TÄMÄ, HUONOSTI MENEE, KOVAT ON KIVUT JA MISSÄ LÄÄKÄRI? MITEN VOI KESTÄÄ MINUN PITÄISI PÄÄSTÄ JO KOTIIN MIKSEN SAA LÄHTEÄ, KUKA SINÄ TYTTÖ MUKA OLET? TOHTORI KÄVI TÄÄLLÄ JA REPÄISI JALASTA SITEET PERKELE NYT JALKA VUOTAA TAAS, SAATANAN MENGELE SE TOHTORI TÄYS TOLLO" okke. Jos ei ilimane hoito kiinnosta nii voit esim. painua vittuun tai laittaa betonikengät jalakaan ja lähtä riippuliitämään. Kunnon kiittämätön paskahousu se ukko. Ja ehkä ihan ohuesti liioteltua verrata jotaki tavallista oululaista päivystyslääkäriä josef mengeleen, joka kuitenki oli meleko viimesen päälle pimiä setä. Joka jumalan kerta jostaki piti vittu valittaa, vaikka että puurossa oli liikaa kaloreita, telekkarista ei tullu puoli kolomelta yöllä uutiset, tai ku pimeänäkö ei oo yhtä hyvä ku kissoilla. Kaikki hoitajien ja lääkäreitte vika. Jos oisin ite aivastanu keskellä yötä se ois varmaa hälyttäny hoitajat, syyttäny niitä ja soittanu pormestarille kuinka häntä kohdellaan kaltoin. Ois pitäny yön pimeinä tunteina lopsauttaa jollaki sukkasaippualla sitä naamaan tai kusta sen sänkyyn. Kyllä ne jokku vittu kehtaa. Onneksi se ittiään täynnä oleva luominaama ruttokoipi heitettii vittuu sieltä osastolta. Eli siis siirrettii vaa toiselle, vissii sai luvan alakaa lähtemää. Pääasia että lähti. 

Seuraava potilas KIRJAIMELLISESTI KJEH KJEH oli toinen pappa, yllättäin. Tää papparaine oli semmone parisataa kilone karju, joka ähisi, puhisi ja puhkui talot kumoon. Vissii oli jotaki respiratory vaikeuksia ku oli happiviikset koko aja ja joku hengittämistä helepottava kone vieresä. Muute oli siis mukava setä, porisi vähä kaikkea mukavaa, muttei nii paljo että ois alakanu vituttaa keskusteleminen. Vaa voi vittu ku yön varjo laskeutu ylle. Niinku ois lähteny ylämäkkeen maansiirtokoneella keulat pystyssä. Aiva eläimelline mekkala. Kumma ku ei naapurihuoneen vanhukset hypänny ylös ja huutanu HÄLYTYS HÄLYTYS ja lähteny hakemaa kivääreitä kaapista. Vittuku setä veti sissäänpäi henkeä nii sai pittää rystyset valakosina kaiteista kiinni etten kadonnu sen sieraimeen. Olin niinku pinokkio ku se koitti meloa sitä valasta karkuun. Ootin että millon mellakkapoliisit ryntää ovesta sisälle ja kaasuttaa koko pirtin. Eikä se missää vaiheessa lieventyny. Koko aja vaa tauoton pärskiminen ja röhkiminen. Noh, eihä sille mittää voi jos ei keuhkot pellaa kunnolla. Voiteli vaa herätä yöllä sata kertaa siihen meteliin, vaikka oli tulpatki. Sitte se harrasti myös yösyöntiä. Se se vasta oliki lystiä kuunneltavvaa. Niinku ois laitumella ollu, hirviä vätkytys kuuluu verhon takkaa. Ois voinu istua vieree lypsyjakkaralle jos ei ois paremmin tienny. Siinä syödessä oli myös kiva tiputella tavaroita. Just ku sait unenpäästä kiinni nii joku 12-tuumanen pronssilautanen tippuu lattialle. Seuraavalla kerralla vaasi täynnä marmorikuulia. Kolomannella kerralla koko Tokion pörssi. En tiiä mistä se sai kaiken sen vitun roinan mitä vahingossa tönästä lattialle yöpöyältä. Pari päivää etteenpäi nii pappa sai luvan lähtä kottii, hyvä pappa.

Kolmas huonekaveri oli taas pappa. Oli niin sanotusti pappafestivaalit. Se oli iha läpeensä nahkia ukko, ja rehellisesti tyhymä. Sillä oli joku pumppuvika kai ollu, en tiiä tarkemmi, mutta siellä se pötkötti ja joka päivä joka hoitajalle kitisi nii paljo ku kerkes kuinka hän haluaa kotia ja aikoo lähtiä. Sitte sille määrättii jotaki pumppulääkettä, joho se sano että ei ota. Sen verra siinä itelläki järki sano, että jos on pumpusa vikkaa ja et ota lääkkeitä, nii pääset pellaamaa mikä-elin-pettää-ensin-rulettia. Sillä oli myös joku käsittämätön salaliittoteoria siitä lääkkeestä ja kuinka lääketeollisuus pakottaa ihmisiä ostamaa sitä ja käyttämään ja kaikki on saatanoita. Aina hoitajien työaikaa tuhulas noilla vitun deliriumtarinoilla, joskus vartinki lässytti ja ei päästäny hoitajaa jatkamaa ennenku kuunteli sen tarinat loppuun. Monesti hoitajat katto sivusilmällä meikää ku pyörittelin silimiä ja huokasin issoon ääneen, ja niistä näki että ne oli sammaa mieltä. Tyhymä paska, ei voi muuta sanoa. Maksa vähäjärkisyyestäs sitte manalan lautturille. Eihä se sitte tosiaan kuitenkaa suostunu lääkettä ottamaa, perusteli päätöstään salaliitolla ja sillä että oli kasvatustieteiden maisteri. Tuoha on sama asia ku ite kieltäytyisin syömästä pullaa ku käytän silmälaseja. Viimeksi ku kuulin nii kasvatustieteellisessä jätetää tuo lääketiede vähä vähemmälle ja keskityttää enemmän varhaiskasvatukseen, voin toki olla väärässä. Tai sitte ajat on muuttunu, ehkä sen nuoruudessa varhaiskasvatus oli ennenkaikkea sydänlääkkeiden opettelua ja salaliittoteorioitten keksimistä. Noh, lääkärihä sille sano että pakkoha ei oo ku köyhän kuolema ja sekin vaan kerran, jätä ottamatta jos haluat. Pappa sano että hän jättää ja lähti kotia. Kiitos hei.

Viimesenä muttei vähäisimpänä kokemuksena osastolla oli ehottomasti jatkuva, orastava kakkahätä. Olin tosiaan ensimmäisellä osastoreissulla 5 päivää siellä hoijossa, joista 3 päivää vuodelevossa. Tokalla kiekalla 10 päivää hoijossa, joista 6 päivää vuodelevossa. Kuten tiedätte, vuodelepo tarkottaa ettei sieltä sängystä lähetä ihan mihinkää. Vähintään 72 tuntia pittää olla sängyssä. Kuset ammutaan kuikkaan, kakat tehhää jollekki alustalle. Kuulostaa teoriassa iha hyvälle. Vaa ei vittu ollu. Jo ekana päivänä alako tulla semmone epämiellyttävä ajatus takaraivoon, kuin kuiskaus sulkijalihakselta. Päätin heti kättelyssä, että pelekästään vessaan tehhää numero kakkoset. Siitä alako sitte semmone tuskien taival ettei iha hetkeen. Ekat kaks päivää meni iha hyvi. Kolmantena alako tuntua jo kurjalle. Ei uskaltanu oikee syyä mittää. Ties että kaikki mitä suuhun laittaa on polttoainetta tuolle tulevalle muurinmurtajalle. Sitte tuli kolmas päivä, ties että lääkärinkierrolla saan ehkä luvan lähtä vessaan. Sai ihan uutta pontta piättämiselle. Vaa voi saatana ku se veny sinne puoli viiteen se tohtorin tulo. Alako hikikarpalot nousta otalle ja sydämenlyönnit tuntumaan perseessä. Lankut oli nii yhessä ku mahollista, niin ku ruuvi läpi kahesta kakkosnelosesta. Sitte se tuli, 007 ja lupa tappaa. Rullasin keulat pystyssä pyörätuolilla vessaan koipi koholla ja loikkasin pöntölle. Elämä voitti.

Tokalla kerralla osastolla asiat ei menny iha nii sulavasti. Mun piti tehä se mitä valehtelematta pelekäsin enemmän ku mittään koko tän jalkaepisodin aikana. Piti kakata alustalle. Ei vaa pystyny piättää, ois revenny suoli muute. Noh, hoitajatäti oli ystävällinen ja kärräs mut sänkyineen suihkutilaan ja anto sen alustan mukkaan. Käski soittaa kelloa ku oon valamis. Olin nii vitun alhainen mato siinä sängyn laijalla, pieni muovinen kippo vieressä. Teki mieli märistä. Noh, alakoin sitte asettelemaan sitä alustaa kohallee ku tajusin että se on varmaa jollekki 5-vuotiaalle tarkotettu. Meikä kuitenki 90-kilonen läskiperse aikamies, nii yrittäppä siinä tähätä semmoseen muumimukin kokoseen astiaan. Piti vittu oikiasti nostaa toinen jalaka semmosen 1.3m. korkian roskiksen päälle, kyykätä yhellä jalalla ja tähtäillä siihen astiaan. Alako lihakset tärisee ja hiki tulla ku siinä jumppas, samalla yrittää jotenki antaa itelle lupa tehä tarpeet siihe muovikippoon. Valehtelematta elämäni kurjimpia hetkiä, voi vittu että oli vaikia olla. Sitte ku taistelu oli ohi ja savu hälventyny, piti soittaa kelloa. Se ku mut pukattii sängyssä takas huoneeseen oli elämäni walk of shame. Aivan vitun traumaattinen kokemus. Oi kunpa ei enää koskaan. 

Loppukaneettina haluan kuitenkin kiittää suomalaista terveydenhuoltoa hyvästä työstä. Mies on kuin uudestisyntynyt.

P.S. Koirasta ens kerralla, ei makiaa mahan täyeltä.