007 räkä saa odottaa.

Räkä. Tuo muinaisesta kreikan kielestä raekae juontuva, kauhua herättävä sana. Iteasiassa, lässytykset vittuun. MEIKÄ KOSKI TÄNNÄÄ RÄKÄPAPERISSA OLEVAAN __RÄKÄÄN__. Hyi vittu vittu ja JUMALAUTA HYI SAATANA. Mikkään ei oo maailmassa nii ilettävvää ja puistattavvaa ku muitte ihimiste räkä. Ei ees Tauskin ensimmäinen albumi, tai Simo Silmun silmäpussit. Ei se omakaa mittää vitun kissanminttua tai vanilliinisokeria oo, mutta muitte räkä on pahinta mitä tiiän. Aina haluais pyyhkiä asfaltilta ne räkälimpit niillä jonneilla jotka sylykee joka paikan täytee, tukasta kiinni ja naama raastiimeen. Vittuku ne räkkii enemmä ku kiimaset kamelit.

Tilanneha oli seuraava: Olin tosiaa tännää raviradalla töisä, oli kivvaa ja muuta, iha perusmeininki. Sitte tuli loppusiivouksen aika ja otin tehtäväkseni raivata hevosmiesten jätökset pöyistä iha palijain käsin ja nakella roskat roskiin. Siinä sitte kauhoin tavaraa, kunnes yhtäkkiä paperiin tarratessani tunsin, miten pikkurillin pää kastu. Meni ehkä millisekunti ku aivot lähetti viestiä vaarasta ja kauhusta, sormenpäästä aivoihin ja takas. Repäsin käen aivan TÄYSIÄ pois odottaen pahinta. Ja pahintaha se oliki.

Ku toivuin ensishokista, tajusin että se paperi avautu mun silimien eessä, niinku hiastettuna, ja sisältä paljastu merirosvokapteeni Mustaparran veroinen aarre. Nii paljo terveen keltasta räkkää, että meinasin oksentaa samontein. Huusin oikiasti sissäänpäi ja olin aiva petrified. Jumitin pari sekkaa, sitte juoksin täysiä pesemää käet. Nakkasin hanan terveellä käellä päälle ja tungin tuon saastuneen raajan juoksevan veen alle. Hinkkasin saippuan kans varmaan kaks minnuuttia sitä kättä kyynärpäätä myöten, pesten pahhaa pois. Ois pitäny vaa ottaa sitä vitu teräsvillaa viereiseltä pöyältä. Polovet tutisi, vettä oli silimäkulumissa ja kakka hakkas kavereittesa kans pesismailalla kalsareita. Jynssäämisen päälle kuivasin vitusti ja kurlasin desinfiointiainettaki puoli törppöä.

Hikikarpalot otalla lähin sitte jatkamaa hommia, sain pöyän siivottua ja etenin etteenpäin elämässä. Vaa tuo muisto jää ikkuisesti mielee, koska tuo tais olla oikiasti ihka eka kerta ku kosken toisen ihimisen räkkää, oikee sormeani siellä dipaten, kuin ranskalaismies kermavaahtoisen jälkiruokansa äärellä. Ei vittu saatana, oli aiva järkyttävvää. Tästä muistanki iteasiassa ala-asteella, ku yks kaveri söi iha legitisti räkkää. Suoraa vaa sormi nokkaan, niinku dippais suklaafountainissa ja sitte suuhu. Hyi fjgdiifjgdsg oikiasti HYI KU YÖKKÄYTTÄÄ KU KIRJOTAN VITTU. Sitte kerran se oikiasti niisti eka paperiin, iha täysiä, sitte avas sen ja ____NUOLAS_____. NUOLAS SITÄ RÄKKÄÄ MITÄ SIIHE PAPERIIN TULI. EI SAAKELI JA PIRU VIEKÖÖN. En IKINÄ unoha sitä. Vittu VIHHAAN SUA LAURI VEHKAPERÄ. KYLLÄ, SE OLI HÄNEN NIMENSÄ, LAURI VEHKAPERÄ. MÄÄ TOIVON ETTÄ NÄÄ LUET TÄMÄN JA TAJUAT ETTEN ANNA SULLE IKINÄ ANTEEKSI. Nään joskus painajaisia siitä hetkestä. HÄPIÄ SAATANA

Ja ku oikiasti miettii, että meikä on nähäny monenlaista, niinku kaks kääpiönaista hinkkaamassa toisiaan baaripöyän alla himokkaasti, tai kahen lihavan, vanahan naisen sormettamassa toistesa pimperoita tiskin eessä ynnä muut IHIMISTEN PAHIMMAT VIRHEET JA MITÄ OUDOIMMAT ILMESTYKSET, nii tuo silti vie voiton kaikista. Toisen ihimisen räkä on niinku kokoomusnuoret, tai sähkötuoli. Ennemmi tungen itteni sukellusveneen torpedoputkeen ja laukasen itteni paineilimalla vallaan persereikään. Ei meikää se ite niistäminen häiritte, vaa se tuotos. Jos niistätte nii piilottakkaa lapsenne.