Tämä kaupunki ei ole tarpeeksi leveä kahdelle veronmaksajalle.

Tiiättekö mikä on kamalaa? Jäähä ihimisten taakse sillon ku sulla on itellä hirviä kiire tai muute vaa pitäs päästä liikkumaa sutjakkaasti. Eellä olevat lyllertää ja puhisee ja raahaa jalakoja ihan ommaan tahtiin. Ite tuskissaa ja närkästyneenä olkapäitte yli kurkit ja koitat kattua mistä pääsis kiertämää ohitte, vaa eihä sieltä pääse. Siinä sitä sitte ollaan, pihivinä sämpylän sisällä. Et pääse pakittaa etkä pääse ohittaan. Siinä seistessä aika pysähtyy ja perspiraatio alakaa tekkee ylitöitä. Otta märkänä ähiset ja muriset, tuijotat jonku 140-senttisen muorin niskavilloja ja huuat sissäänpäi nii että taju lähtee. Sitteku silimissä pimenee, nii saa ainaki hetkellisen vapautuksen tästä tuskantäyteisestä maailmasta.

Tarkennettaanpa vielä sen verra, ettei oo mittää väliä missä oot tai mihin aikaan, ainaku sulla sattuu olemaan kiire, nii kellään muulla ei. Kaikki muut on henkisellä lomalla, autopilotti päällä löntystää etteenpäi, ajatukset pyörii jossaki arizonalaisen maanviljelijän pottupellolla. Siellä istuu perunoiden keskellä heinänkorsi suussa ja olkihattu päässä, aurinko paistaa ja sopulit leikkii vieressä hippasta. Sitteku sööri taas malttaa palata todellisuuteen, nii tajuaa että on metrin levysellä käytävällä kävelly kymmenen metrin matkaa viis minuuttia, takana jono punasia, suonentäytteisiä naamoja. Itellä alakaa ainaki samontein vaahto valluun suusta ku pitäs päästä ohittammaa ja joku paskapää kävelee saatanan leviästi ja helevetin hittaasti. Tekis mieli vaa nostaa kainaloista sivvuun, tai painaa joku lamautin niskaan ja hypätä yli.

Tämä kirjotus koskee siis kahta asiaa, niitä jotka mennee liia hittaasti, ja niitä, jotka vie vaan tillaa. Meleko vaarallinen combo on hias ja leveä kuljetus. Jos on vähä reilummin sitä ylipainoa ja tiedostat itekki että viet keskivertoihimistä enemmä tillaa, nii käyttäyvy sen mukkaan. Älä kävele keskellä tietä ku sitte reunoille jää saman verran tillaa ku siimaa käyttävälle nuorallakävelijälle. Iteasiassa harvoin se siitä on kiinni että onko vähä pyöriä, korkeintaa sillo ku tillaa on yhtä paljo ku Kaarlenhovin rappusissa. Liian monesti ajelet pyörällä kahtasattaa keulat pystyssä liekkipipo päässä ja jouvutki lyömää liinat pohojaan ku eellä mennee Lisko-Make ja Bonustoppa-Nico, jotka kahestaa tukkivat koko pyörätien. Sitte oikee äänekkäästi pieksät pyörää ja polokimia ja köhitki vähä (ei tietenkää oo pirikelloa) vaa ei mittää reaktiota. Sitte pittää huutaa ANTEEKSI VOITTEKO VÄISTÄÄ, mikä on se pahin mahollinen, ku kyllähä ihimisen pitäs saaha polokea kymmenen minuuttia puhumatta kellekkään. Tähän vaatimattomaan pyyntöön ylleesä vastataan nostelemalla niitä kahen tonnin painosia nilikkoja mahollisimman hittaasti joko oikialle tai vasemmalle, ja nimenomaan just sen verran, ettet varmasti pääse kunnolla siitä ohi. Aina tekis mieli ohi polokiessa nykästä ne kännykät ja röökitopat käestä ja nakata autotielle. Saatanan itsekkäät persereijät.

Kaupassa nämä molemmat jutut on kyllä välillä iha ylitsepääsemättömiä. Koitat siinä pesuainehyllyllä jotaki käsisaippuaa katella, nii eiköhä viereen tunge joku pahalle haiseva paksu hippi ja toiselle puolelle länsimainen gootti-Dracula. Taas ollaan pihivinä välissä ja ei pääse mihinkää ennenku jompikumpi lähtee pois. Seuraavaksi suuntaat maitohyllylle, nii siinä eessä sitte vittu punnitaan ryppysin sormin joka jumalan törppö ja motti että paljonko painaa ja onko saman verran ja RAAAH. Otetaa kuus purkkia sieltä, samalla kuitenki tarkistettaan kaikista päiväys ja jos on alle viikko jälellä nii kaivetaa sieltä takkaa sitte vähä tuoreempaa. EI MITTÄÄ VITUN KIIRETTÄ, OTA IHAN RAUHASSA. Toivottavasti tukehut niihi kuuteen litraas. Nekkää ei ehi vanahaksi mennä mitenkää vaikka lasin päivässä joisit. Seki vituttaa ku tietää että ne kuulee sut, tai on huomannu sun läsnäolon, nii ei vittu voi pistää vauhtia siihe hommaan. Oikee tahallaa hiastellee ja hieroo nännejä siihe saatanan kylymähyllyyn. Ite ainaki kaupassa väistelen muita täysiä, tai jos nään että oon eessä tai muuta nii sitte väistetää, ei meikä vittu omista sitä lähi-Salea, oon siellä vaa ostoksilla. JA SILLO KU OLLAA OSTOKSILLA NII AJATELLAAN MUITAKI. Kassajonossa sitte viimein laitetaa hellat kutoselle ja uunit mansikaksi. Viistoista metriä täyttä tuohtumista ja turmiota. Ennemmi ryömisin lasinsiruissa puoli kilometriä, perille päästyä sais palkinnoksi puhelun, jossa Arttu Wiskari röyhtäsee sun korvaan. Kassajonossa hengaileminen on pahempaa ku könöttää soppajonossa jalakapuuhun kytkettynä ja oottaa että joku lyö puukauhalla silimään ja kussee sun puuroon uuen voisilimän.

Ravintolassakaa et pääse tästä erroon. Jos oot asiakkaana, nii kaikki muut asiakkaat on hittaita ja tiellä (ite et tietenkää oo ku oot paras ja vähä päissäänki) ja sitteku oot töissä nii kaikki asiakkaat on hittaita ja tiellä. Tääki o semmone asia jota ei ajattele ku pääsee vappaasti liikkumaan, vaa heti ku joku on eessä ja hias nii vitutusmittarit pyörii niinku kakstasosen moottori. Töissä just ku on kiire vaikka hakia viinaa varastosta tai kerätä motteja, nii semmone ihimismuuri on kaikista pahin. Semmone aivoton massa, joka vaa on. Koitat huuella ja kehottaa väistymään ja tunkia välistä nii ei mittää, sama ku yrittäisit tihiässä metässä töniä puita. 

Rappusissa on kaikista kurjin olla jumissa. Oli se sitte töissä tai kaupassa tai missä vaa, ku tyypit jää hengaileen rappusiin ja sen takia et pääse kulukemaan, on elämä vaikiaa. Kerrostalossaki tekis mieli vaa oikasta siinä kerrosten välissä menevästä raosta naama eellä betoniin, ei vaa taho mahtua ku siinä on se viitisen senttiä tillaa. Rappuset ei vaa oo mikkää paikka seurustella, menkää vaikka kylpylähotelli Essonbaari Maikkulaan pötköttää, pizzat paijalle ja bensarahat pelikonneisiin. Siellä saatte sitte 24/7 huoltsikalla kosketella toisianne iha rauhassa. Rappusissaki ois nii heleppo tarjota auttavaa kättä ja antaa vähä vauhtia, mutta ku ei. Pittää kohteliaasti pyytää, äiti on opettanu. Jos tunnistat itsesi, nii ryhistäyvy. Vaikka maksatki veroja, nii voikko silti painua vittuun.