VOI VITTU ETTÄ RAIVOSTUTTAA. Olin muina miehinä lähösä kauppaan ostoksille tosa pari päivää sitte illasta, aukasin pyörävaraston oven ja voin kertua että menipä huuli pyöriäksi. Niinku ois astunu jonku muinaisen faaraon koskemattomaan hautakammioon. Usvan ja pölyn keskeltä näkkiin, kuinka meikän pyörä oli liiskattu seinän ja jonku vitun ison pyörän välliin. Se iso pyörä oli tietenki laitettu kettingeillä seinässä olevaan suksitelineeseen kiinni sillai, että mun pyörä oli osa sitä vitun kalteri-kosovoa, hampurilaispihivinä seinän ja fillarin välissä. Meikän vanaha uskollinen sotapyörä rääkyy siellä keskellä ku suksiteline ja läski elitistifillari koskettellee sitä sopimattomista paikoista. Ite aivan kauhuissani. Miten helevetissä tuon saa tuolta POIS? Siinä varmaa 5 minuuttia pyörittelin matemaattisia ratkasuja mielessä, jotka tuntu yhtä mahottomilta ku Arhinmäelle selevä viikonloppu. Sitte tajusin, että ei täsä voi tehä muutakaa, ku nostaa etupyörästä se oma fillari ilimaan, raahata sitä etteenpäi MUITTEN PYÖRIEN KESKELLE JA VÄLLIIN ja sitä kautta _nostaa_ jollakin vitun iliveellä se pyörä pois. Sielä ku se on niitte muitta syöpäläisten keskellä nii tillaa touhuta oli käytännössä yhtä palijo ku oisin menny meijän hamsterin mökkiin iltapesulle. Varmaa 60 sentin päässä katto ja pyörämuuri jokapuolella. Voi VITTU että keitti saatana. Sain sitte nostettua ja ujuteltua sen fillarin niinku kissa ittesä leivänpaahtimeen. Nostin samontien sen vehkeen pihalle, ja puhisin ääneen niinku joku varpaansa ovenkarmii lyöny marsu. Lompsin takasi sinne varastoon pahat mielessä, ja voin kertua että ei oo ikinä ollu nii lähettä vandalismihommat. Otin jo sen pyörän takalokarista kiinni, että nyt jumalauta lähtee, mutta ei pystyny. Nii palijo kauhuja jo kokenu siellä saatanan salaisuuksien kammiossa, että ei ennää yhtää enempää kiitos.
Mitä tästä voimme oppia? Sen, että elä helevetti laita sitä pyörää seinään kiinni jos siinä o jonku muun pyörä välissä. Siirrä vaikka eestä se toinen fillari, tai mielellää köytä ittes ja pyöräs kattoo roikkumaa. Ikinä varmaa verenpaine kohonnu nuin nopiasti ja nuin korkiaalle. Pyörittelin päässä kaikkia kavalia kostokeinoja ku saan seleville sen pyörän omistajan, mutta eipä sitä oo ennää näkyny. Saatto olla iha vaa kylässä se pyörä. Mutta jos vielä kerranki käy nui nii haen suoraa voimapihit, katkasen kaikki osat mitä sillä katkasta voi, kerrään jätesäkkiin ja nakkaan koko paskan merikoskeen. Sieltähä sukellat ulvovien sielujen keskeltä sen kusisen bisykkelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti