Anna kun kerron korporaatioista ja Hello Kittystä. Humalassa.

Jotaki asiaan liittyvää oon varmasti maininnu, mutta en ehkä näin kokonaisvaltaisesti. Nimittäin vittu että mua raivostuttaa kaikki jotka puhhuu baarissa politiikkaa ja kuinka huonosti maailmassa on asiat. Tai okei, tarkennetaanpa ennenku alan reuhaamaa. Asiastaha voi siis puhua päissää baarissa kahella tavalla. A) Möliset ja änkytät kuinka hallitus ja korporaatiot on raiskannu maailman, juot kusenmakusta punaviiniä joka sun nahkia kaveri on ostanu sulle ku se kuvittellee että oot jotenki vittu älykäs tai muuten vaan cool, ja lesotat sun "tiedolla" maailman taloustilanteesta ynnä muista vastaavista jotka oot vartissa lukenu jostaki vitu iltapulun uutisportaalista. Sitte kelepaa märistä ponnari takana ja tuulenhalkoja nyrpeänä kuinka kaikki muut on perseestä paitsi ite, ku oot joku oksettava "ekohippi" jonka ekotekojen määrä ei todellakaan vastaa sen muuten ylpeää, vittumaista tyhyjäntoimittajastatuksen tuomaa muihin kohdistuvaa henkistä RASKAUTTA. Puhumattakaa siitä, miten sen en-halua-joutua-oravanpyörään-työelämässä-asenne maksaa veronmaksajille huomattavasti enemmä ku sen henkiset ilmadollarit mitä se puskee sieraimistaan ainaku se tuhahtaa viisaiden sanojensa jälkeen. Eli siis ei niinku näin, ei ollenkaan.

B) Toine vaihtoehto on mennä sinne juottolaan, istua perseellee muitte ajattelevien ihmisten kans, puhua niistä ongelmista ja epäkohista ja miettiä rehellisiä ratkasuja. Jos niitä ei löyvy, nii hyvä yritys. Ei lesoteta, esitetä tietävän MITTÄÄN jos ei oikiasti tiiä. Lähtökohtasesti kuitenki tuo saluunoissa ja juottoloissa seurustelu on johtanu meleko monniin vallankumouksiin ja johtohenkilöitte salamurhiin yms. joten on siinä jotaki perrää. Ei sillä että sielä pitäs nyt ruveta suunnittelemaa mittää sarajevoja, mutta jotaki mutta konkreettista, ei tommosta toisten egojen kankihierontaa. Vaa sillo aikanaanki ku siellä gentlemannit porisi monokkelit huurussa ja silinterit killissä, nii ei ne vittu vertaillu takatukkiensa ponnareita ja itkeny kuinka Korpelan Jusa saastuttaa hänen takapihaansa traktoripakokaasuillaan. Sillo etittii oikiasti ratkasuja, niihä se pitäs nytki. Ei se suhteessa varmaa yhtä heleppoa oo, mutta sillonku tommosista asioista pittää päissää pauhata nii mielellää että siinä ois joku tavote, tai ees joku idea taustalla. Enemmä ehkä kuitenki saa aikaa selevänä ku mitä jalat kohti lähintä kaivoa ja kultanen nuoruus aina seuraavan nurkan takana.

Tämän kitkerän sammaleen metsäisen ja hirvenpaskanlämpöisen tunteen kurkkuuni kantoi eräs herrasmies eräässä ravintolassa eräs kaunis ilta. Kattoin ja kuuntelin sitä ehkä 15-20 sekuntia ennenku alako oksettaa ja kynnet siirty kaapimaan kurkkua auki. Just semmone pahin mahollinen se jätkä. Paskanen puvuntakki, pillifarkut, takajeejee, pyöriät hiptserlasit ja 60 kiloa täyttä älyllistä nitroglyseriiniä. Suu ku aukes nii tuli semmone high pitch -lammas määkinä. Sielä lahkeet lepattaa ku voimatasot on yli 9000, jollekki vanahalla söörille kertoo kuinka korporaatiot raiskaa maapalloa. Rillit pyörii rinkiä ku sangat jahtaa toisiaan pään ympäri. Se patu aina välillä tuumas vaa kuinka enne oli paremmi ku oli vielä Kekkonen. Politiikkaan en oo hirviästi perehtyny, mutta aikaansa suhteutettuna uskoisin myös, että Kekkosen aikana oli asiat paremmin. Varmaa senki takia ettei sillo länkytetty baarissa umpikännissä Hiliman ja Onnin pauhatessa taustalla tuntemattomille ihimisille.