pikku-Slurren elämä ja teot, osa 1.

Olipa kerran pikku-Vilho. Ja on vieläki! Meikämannen uskomaton elämähän alako siitä mistä alakaa muistaa jotaki. Vauvamodesta on varmaa turha sen enempää jaaritella, mutta mainittakoon sen verra että meikä oli rauhallinen ja läski vauva. Velipoika oli paljo hätäsempi ja huutavampi vauva, meikä vaa söi pölyä lattialta ja olin söpö ja paksu. Paljo ei oo niistä päivistä muuttunu nytku miettii. Mutta nii, vauvatha o 95% aina samallaisia, enpä tuota ite varmaa sen kummemmin vauvamassasta eronnu. Olin ns. mainstream vauva, imin tissiä, tuuttasin vaippaan ja en teheny mittään ku ei tarvinu. Vaa parraiten muistot alakaa virtaamaa tyylii ala-asteen ekaluokalta, siellä muovautu pikku-Vilhosta saatanan kätyri ja orpokodin kellarin kummitus. Olin nimittäin kohtalaisen perseestä koko ala-asteen. Muistan ku perseily alako jo heti ekaluokalla Tuiran ala-asteella ku jonneiltiin parin kaverin kans aina koko päivä pihalla ja luokassa. Opet oli hiilenä ja ite aatteli että on siisti ja ebin, vaikka oli kusipää penikka. Oli meikä kuitenki hauska poika maailmalta myös, tyttöjä nauratin ja olin iha söpö vielä sillo kulta-aikana. Sen verra kuitenki oli älliä päässä itellä etten paska ollu koulussa, suurin osa aineista oli heleppoja ja vähälä lukemisella tai effortilla pääs aina siihe kasiin tai vastaavaan. Vasta sitteku matikkaan tuli kirjaimet mukkaa nii alako mennä nahkiaksi, mutta siitä myöhemmi. Tuirassa olin tosiaa ekan vuojen, ei hirviästi muista sieltä muutako parit kaverit ja suunnillee ne luokat ja yhen opettajan. Sieltä sitte onneksi muutettii helevettii ja matka jatkui kohti Kellon Kiviniemeä. Siinä vasta place to be!

Kiviniemessä sitte grindattii loppuun ala-aste ja se oli ehottomasti elämäni parasta kouluaikaa lukion rinnalla. Löyty helevetisti kavereita jotka säilyny tähän päivään, sai rällätä ja olla vammanen joka päivä koulussa ja runtupullaa tuli enemmä ku kerkes kaksin käsin ottaa vastaan. Opettajat oli aiva liia lepsuja, tai sitte niitä ei vaa kiinnostanu pari persereikää jotka häiritti koko aja, kyllä se opetus niiltä suju silti aiva hyvi. Tosin meijän luokalla oli ehkä kaikista rennoin ope, luki aina Harry Potteria ja leikittii kaikkea kivvaa ja oi tiits miten hauskaa oli, ku taas naapuriluokassa opettajalla SS-univormu päällä ruoskii lihat sormista oppilailta jotka hakkaa vasaralla ja taltalla graniittiin jotaki muinaisia riimuja ja kirouksia. Välipalaksi saavat syyä kynsiä ja juua carillopiimää. Siis siinä oli oikiasti aiva saatananmoine ero, se naapuriluokan kusipääukko opetti meille kaikille sitte liikuntaa, ja voi vittu millane jätkä se oli. Mielissää pisti pojat hiihtämään KEVVÄÄLLÄ Kalimenojassa (yhtä järkyttävä kusipuro miltä kuulostaaki) ku sukset uppos seitinohuen jään läpi ja sauvoilla piti ottaa sieltä koskenpohojasta tukia. Äijä ite vittu tykittää täysillä sinne makkaranpaistopaikalle ja ku vittu VIIMEIN tuntikausien helevetin jäläkeen päästään sinne, nii misteri huutaa että "Eiköhä käännytä takasi ku makkaratki syöty! :>" Teki mieli tunkia se sauva toivottammaa vastasyödyt makkarat tervetulleiksi paksusuoleen. Sama kusiluikkari pisti meijät hiihtämää Virpiniemee ja ajo ite sinne autolla eeltä, välillä hiasti oppilaitte kohalla ja huuteli autosta "VAUHTIA VAUHTIA!" kahavikuppi kourassa. Uskomaton paskapää, onneks se polokee nykyää kesäsin riksaa kaupungilla ku ei muuta työtä oo. Nii, ku sehä sai siis potkut ku nosteli oppilaita seinille ja huus niille vitusti. Mies oli aivan Beck: Monstret.

Parista muusta opettajasta vielä lyhyesti, ku ne oli kans todella eeppisiä, eli puutyönopettaja "SIBBO NAWHA", sodanjumalan poika, sekä "MISSIS WIRCCUNEN", kusinen, katkera hienostolehemä. Seposta sen verran, että se taitaa vielä olla hengissäki. Taino mihinpä ne jumalat kuolis. Nii komiat viikset ja nii kiiltävä kalju oli misterillä, että näky kaivolta kottiin, ja se ukko vaikutti joltaki 2.5 metriseltä sillo penikkana ainaki, kunno arkkunaula. Ei sitä hirviästi kiinnostanu mite me sielä tolskattii ku sen opetuksen aikana lähti meijänluokkalaiselta jätkältä sormenpää vittuun ja toinen otti kolvin väärästä päästä kiinni, needless to say että meni kohtalaisesti nahka rullalle käestä. Sielä se vaa silti aina puuhasteli ja meille neuvoja anto. Tuntu että sillon osas tehä enemmä käsillä ku yläasteen puutyötunneilla, ehkä Sepin opit meni perille. Hieno jätkä ku olin niihi aikoihi, nii veistelin ruuvipenkistä varmaa puoltoista kiloa puuta helevettii, siitä ruuvipenkin kylestä vaa. Hirviä monttu oli siinä, muistan vieläki ku Sibbo, God of Ribbons katto mua silimiin ku se näki sen pöyän. Tuntu niinku ois sielu valunu vaa suoriltaa kalsareihin ja sieltä lattiakaivoon, varmaa ikinä pelottanu nii palijo. Ja ku siis veistelin sitä pöytää iha ajatuksissaa, en sillai tahallaa halunu pistää sitä paskaksi tai mittää, jotenki vaa jumitti ja sitä sitte veistelin. Sepultura anto sitte kaks vaihtoehtoa, joko meikä hioo ja lakkaa sen saatananmoisen kuopan siedettävän näköseksi, tai se soittaa meikän vanahemmille. Eipä siinä paljoa vaihtoehtoja ollu, varmaa kaheksan tuntia sitä hioin ja lakkasin kaiken koulunsisäisen ja ulkopuolisen vapaa-ajan, nii kauan että se oli riittävän hyvä Mestarille. Iteasiassa taitaa mamma kuulla tästä tarinasta nyt ekkaa kertaa. :D röh röh.

Sitte "Mrs. wirccunen", voi saatana ja helevetti. Oikee viimesen päälle ylypiä kurppa. Aina oli turkikset päällä ja viimesen päälle prim-and-proper kampaus sekä vaatteet. Ikinä ollu varma tuliko se opettammaa vai oliko se menossa YK:n  turvallisuusneuvoston hätäkokoukseen, vaiko iskemää kolleja lähimmästä teinibaarista. Ainaku tunti alako nii se sano "Good morning, class." oikee viimesen päälle teko-brittiaksentilla, johon piti vastata aina SAMALLA SAATANAN ÄÄNENPAINOLLA "Good morning mrs. Wirccunen!" Oikee pirtiästi, hyi HELEVETTI. Vieläki muistaa miten meijä pikku kerubien ääni raikas siellä luokassa saatana. Se muori oli varmaa 135-vuotias ja imi elinvoimaa joka kerta oppilaistaan tuolla samalla loitsulla. Sitte vielä "Sit down please :3" siihe perrään. Yffgfrgh. Perkele ku ois joku valokuva siitä muorista mikä jakkaa, oli nii eeppisen näköne. Valakone tukka oli nii isolla hienostohyppyrillä, että pelekästään rikkaasta perheestä olevat kärpäset sai laskia siinä mäkiä. Sen tunneilla katottii aina vitun psykedeelisiä piirrettyjä englanniksi, yks tais olla joku Big Muzzy tms, misä joku vitun karvanen alieni söi kelloja. EI SAATANA oli pakko youtubesta ettiä nii sielähä sitä oliki tarjolla. Katsokaa ja nauttikaa.

Pakko vielä mainita, että ei ollu varmasti meijän mamma-raukalla heleppoa ku olin ala-asteikänen :D Aiva mittään en totellu. Vastaavasti meikää sitte kurmotettiin kaiken maailman rangaistuksilla koko aja saatanasti ja kyllä ne osittain toimiki. Hyvä että kurmottivat, olin meleko perkele. Just näitä klassisia "ET PELLAA SAATANA KUUTENTOISTA VUOTEEN, SITTEKU INTISTÄ PÄÄSET NII SAAT AUKASTA PLEIKKARIN." Sitte meikä mökötti ja kärsin aina rangaistukset kunnialla. Silti niitä piti hommata aina lissää. Mammalla hikikarpalot otalla ku Vilho vähä kussu hommat. Rangaistusten ohella mamman piti patistaa meikää aina lukemaa kokkeisiin ja tekemää läksyt. Kokkeisiin luin, niisä pärjäsin hyvin  ja näi, mutta läksyt tein varmaa kolomesti 12 vuojen opiskelun aikana. Vaa vielä täsä elämässä mukana roikutaan, niinku kuivunu pökäle harmaakarhun persekarvoissa.

P.S. Opettajien nimet muutettu koska en dahdoisi vangilaan.

Jatkuu ensi numerossa! ->