Night of the living homeless

Eilen, eli perjantai 13. päivänä oli kyllä töissä aivan eeppistä sakkia, päivä oli ennustuksiensa veroinen. Sai olla jatkuvasti huuli pyöriänä. Tapahtu illa aikana nii palijo kaikkea, että piti oikee kirjottaa muistiin ettei unoha kaikkea.

Nonii elikkäs, ilta alako iha vahavasti ku työkaveri löys tiskiä siivotessaan hyllyn perältä sinne unehtuneen Worchestershire-soosipullon josta oli menny päiväys 1.10.2001. Vähä kattoin hämmentyneenä, oisin halunnu kehystää ja laittaa seinälle sen. Siitä ois kyllä saanu mainiot lisämaut rinkkiin ku rinkkiin. Vähän tämän jäläkeen meikältä tuli ensimmäinen asiakas tillaamaan "kuivan kalijan". Kattoin sitä emäntää silimiin typerä virne naamalla ja toistin että kuivaa kalijaako oot vailla, nii tämä suuttu. "No mitä näitä kalijoja nyt on, laita nyt vaa joku kalija sieltä" oikee puhisi närkästyneenä. Teki mieli sanua että TÄSSÄ MAKEA OLUENNE HYVÄ NEITI, MAISTELKAA MALLASTA.

Kohta tuli sitte joku vanahempi mies, ehkä viienkymmenen kieppeillä, kysymää meikältä että "Onko nuo kaikki tanssilattialla jottai kehitysvammasia?" Tuijotin vaa hämmentyneenä ja sannoin että eikai ne mittää semmosia oo, tavallista poppootaha siellä on. Sitte oikee uuellee kysy että "Eikö tuo yks porukka oo jottai kehareita? Jotaki vammasia?" Totisella naamalla utelee. En tiiä mitä se haki takkaa, mutta sannoin vaa uuellee että ei sielä oo vammasia ku iha normijamppoja. "Jaa, no minä vaa sillä että jos sielä ois ollu vammasia nii oisin voinu mennä itekki tanssimaan." En oikee tienny mite ois pitäny reagoia nii sannoin vaa jep jep ja lähin äkkiä tilanteesta pois. Kyseinen herra oli muutenki loppuillan aja jotenki vähä ihimeellinen tappaus.

Seuraava mainittemisen arvonen setti tuli yheltä pirkolta, joka halus mansikkaeskimon. Kyssyin että haluakko rinkkinä vai niinku pirtelönä sen, ja kuulemma pirtelöä oli vailla. Tuttuputtujuttuha oli se että pittää olla viinaa eikä saa maistua yhtää viina, ku ei tykkää viinan mausta. Piti myös olla mahollisimman iso lasi ja tosi palijon jäitä. Tein sitte peruspirtelöt peruspirtelölassiin ja panin palijon jäitä, sitteku vein sen sille muorille nii oli kuulemma liian pieni lasi eikä JÄÄMURSKAA. Sitte se vielä oikee kysy että "Eikö teillä oo semmosta shakeria millä tehhää jäämurskaa?" Mitenköhä se tekkee kämpilä jäämurskaa? Ravistaa shakeria nii täysiä että jäätki mennee paskaksi. Sama ku pellaisit Yatzya ja ravistelisit niitä noppia käsissä nii raivolla, että ne muuttuis tomuksi. En sitte sanonu siitä mittää, vaa lisäsin, että oisit vissii halunnukki jäämurskalla? "Nojoo ja isompaa lasii, mut mä nyt tän kerran maksan tän juoman, mutta muistappa ens kerralla. Mä kyllä maksan siitä että mä saan isomman lasin ja jäämurskaa." MINÄPÄ MUISTAN, voisit ens kerralla toki mainita että haluat nimenomaan jäämurskaa ja vitun ison lasin. Se osotti meijän korkeita olutlaseja ja sano että pakko saaha siihe sitte seuraavalla kerralla. Kiitin ja kumarsin.

Sitte viimesenä oli vielä kunnon kaljakingi ja siiderimättömies. Tullee tiskille tillaamaa Riki Sorsan Haaveissa vainko oot mun. Taustalla soi joku ysäridiskojumputus. Jäin vaa kattomaa sitä sälliä, joka yllättäi oli tojella naamat, ja just ku olin aukasemassa suuta nii se tajuaa "HEI MÄÄHÄ OONKI VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA!" Nyökkäsin vaa ymmärtäväisenä, joho tuo sälli lisäs että "Mutta oikialla asiallaha tässä ollaan!" Riki Sorsan ihailijana ymmärsin tätä miestä.

Noin viien minnuutin päästä tää jätkä tuli takas tiskille ja tilas NAISEN. Kattoin taas että voi ristus mikä meininki, osotin tanssilattialle ja sannoin että tuolta vois löytyä jonkusortin emäntä. Äijä vielä oikee vonkas että eikö voi tilata tästä mittää naista. Ehotin uuellee tanssilattiaa ja sitte setä lähti jatkamaan.

TÄSTÄ EHKÄ MINUUTTI nii se tullee takas, kättelee meikää ja örisee jotaki mikä kuulostaa leuattomalta hevoselta joka yrittää puhua puolaa. En saa mittää selevää, muutaku viimesen sanan joka on "tähtisadetikku". Tarjouduin antamaan setälle tähtisajetikun iha ilimatteeksi, mutta setä keskeytti mut ja kerto kuinka siistiä oli pikkusena leikkiä niillä. Kuuntelin setit ja sannoin että voin mää sulle semmosen antaa jos sillä tuut onnelliseksi. Tämä tuijotti oikee intensiivisesti vähä aikaa, heilautti kättä ja huus "ANNA VAA JOLLEKKI KAVERILLES, MEIKÄ EI TARTTE!" ja lähti jatkamaan matkaa.

Oli kyllä viimesen päälle tyhyjentävä työilta. Mitäpä siinä sannois, porukkaa oli vähä, mutta ne oli läsnä sitäki enemmä. Melekee ois pitäny olla Jasonin maski naamalla nii ois sanu sen takana hihittää vappaasti. Töistäki ku pääs nii polliisiautot ja ambulanssit pihassa, jonku sortin jasonit sielä o ainaki ollu keitolla.