Liisa-täti kun päätti retken,
Siskoistaan jäi jälkeen hetken
Herskapiikki viimeinen.
Hämärä jo maille hiipi;
Kusiluikku mandoliini
Aikoi juuri lentää eestä sen,
Vaan "menninkäisen" pienen näki vastaan tulevan;
Hän juuri meni nenää putsaamaan.
Kas, kokaainihuuruissa nyt kaiken nähdä voi
Kaikki kauhut Saatanan.
He katselivat toisiansa -
Meskaliinit suonissansa
Tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
Mutten ole eläissäni
Varastanut yhtään haravaa!
Ei haittaa, vaikka Lasoli mut sokeaksi saa -
On limpparia kiva ravistaa.
Juo kanssani, niin "taikaluolaan" näytän sulle tien - ja sinut sängyn alle vien!
Mut Liisa vastas: "Peikko kulta,
LSD vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä;
Ellen kohta Ivaloon lennä,
Niin en lapsilisiäni saa!"
Ja niin lähti OKSETTAVA Liisa-täti, mutta vieläkin,
Kun "menninkäinen" yksin vaeltaa,
Hän miettii, miksi toinen täällä narkkihullu on
Ja toinen heitä saalistaa.... :>
Kah noin! Kahden yksinäisen sielun kohtaaminen, laulu ystävyydestä, oodi elämälle! :>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti