TERVETULUA.

Olen 29-vuotias ajatteleva nuori. Vihhaan monia asioita ja se tullee teille seleväksi meleko nopiaa. Rakastan kuitenkin elämää ja perhosia. Välillä vaan maailmassa on liikaa vääryyttä, kuten huonoja mainoksia ja hittaita mummuja. Näistä kerron teille. Jos loukkaan jotakuta, niin voi mennä itteesä. Ei ole tarkoitus loukata henkilökohtaisesti, sillä olen sarkastinen ja tyhymä. Kiitos kun valitsit Slurren Teehetken. Ota siis kuppi teetä ja lue päivän kuumimmat kaltoinkohtelut. Äläkää siis ottako turhan tosissaan. Kiitos ja kierähys

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Teehetki tuli takaisin! Patrik Laine, Bull Mentula kommentoi: Näin vältät neljän ruuhkat!

Terveppä terve kaikille tasapuolisesti. On ollu taukoa noin ikkuisuus, vaa pääasia on että alako taas kinostaa kirjottelu. Ei ookkaa päässy lervaamaa sisäisiä demoneja internettii liian pitkään aikaan ja pumpusta onki ottanu kahta kauhiammin. Meikälle onki kerenny tapahtua kaikenlaista uskomatonta viimesen puolen vuojen sisään. Oon muunmuassa ollu saikulla, vaihtanu työpaikkaa ja hommannu koiran. Ja kun sanon muunmuassa, nii se ei oikeestaa sisällä mittään muuta. Nuo 3 asiaa on suurin muutos iteasiassa viimesen 8 vuojen aikana mun tapahtumarikkaassa yhen miehen temptation island elämässä. Vaa ei siinä, puretaan kyseiset tapahtumat lyhyesti alle, ku teitähä luonnollisesti kiinnostaa maailman eniten miks olin sairaslomalla, miks vaihoin työpaikkaa ja miks koira. Tai no koira kiinnostaa oikiasti, ellet oo sisältä kuollu ja huono ihminen.

Nonii, elikkä, alotamma tuosta sadan vuoden saigonista. Lyhyesti tarinoituna löin säären betoniin työmaalla, ommeltiin kiinni, tulehtu, leikattiin tulehtunu kudos pois, iso reikä, laitettii ihosiirre, meni vituiksi, hetkeksi takas töihi, uus leikkaus, uus siirre, meni vituiksi, jäin osastolle, uus siirre, pysy suunnillee, kotia. Nyt tuo jalaka näyttääki jo joltai ja pystyy töitä tekemää. Vaa olipa se kuulkaa elämää siellä osastolla. Niinku Aimo A. aikonaan laulo "Elämää juoksuhaudoissa", niin minäkin laulan teille elämästä osastolla X. "X" on aina ollu nii muodikas mysteerin kuvaaja että käytän sitä nyt itekki. TOHTORI X, LAITA KUOLONSÄDE VALMIIKSI.

Osastot on kyllä oma universuminsa. Tässä tapauksessa galaksi nimeltään "Osasto X". Siellä potilaat on yhenlaisia mustia aukkoja, joitten ympärillä pyörii nuoria ja vanhoja, kasvavia ja kuolevia tähtiä, hoitajia. Nää mustat aukot, mummot ja vaarit ja meikänkaltaset vammaset, imee näiltä tähdiltä koko ajan aikaa ja resursseja. Ainoa ero avaruuteen on, että osastolla kyllä kuuluu kaikenlaista. Reppeilin ja hajosin yhtäaikaa ku jostaki horisontista kantautu semmosen mummun booming voice, oikee kanto läpi harmaan kiven. AUTTAKAAAA! APUA! AUTTAKAAAAA! Joo ei sillai hauskaa ku tietää että joku dementoitunu riepu siellä oikiasti pelkotiloissa huutaa, mutta vittuku yöllä heräsit kahen aikaa siihe että joku huutaa AUTTAKAA ja venyttää viimestä vokaalia 10 sekuntia sai kyllä tirskumaan vähäse. Mummu parka, godspeed.

Joistaki hoitajista näki ku ne tuli huoneeseen, että alakaa vety ja happi loppumaan.  Vaa melekeepä aina ne mammat oli hyvällä päällä ja tojella mukavia. Itellä lähinnä kävi sääliksi, ei sillai "voi voi hoitajaraukat, paskaduunia täällä paskalla palkalla röh röh" vaa että vittuku on itekki vaivaksi. :D Oispa vaa kotona ja terve, ei tarvis muitte tehä mun hyväksi mittää. Ei tarvis ähistä ja vittu painaa nappulaa että joku toinen nostaa sulle lattialta tyynyn takas sänkyyn. Niinku ois lihava valkonen mies sängyssä, ikkuna kohti puuvillapeltoa. Asiasta vähä sivuraiteille poiketen, muistan ku kaveri kerto ku sen pappa oli saanu jonku halavauksen, toine puoli kehosta ei toiminu ja se oli kaatunu kumollee, nii se oli sitte saanu soitettua apua itellee ja päättäny raahautua pihalle portin viereen ettei hoitajilla tarvi sisältä astia hakia, ku ei halunnu olla vaivaksi. Tuo tarina jäi kyllä itellä takaraivoon, siellä ku maha pystyssä pötkötin suklaat suupielessä ja läppäri läskien päällä ja soitin vittu napilla hoitajan, että VOIKKO LAITTAA LÄPPÄRIN LATURIN SEINÄÄN :>. Jos ois ollu miestä lyyä ittiä nii oisin. Vaa niihä se tiete on että ku ei saa ite sängystä liikkua nii jonkuha se pittää auttaa. Silti ohan tuo nyt karsiaa. Mietin yhessä välissä että pitäskö ottaa kärsivämpi ilme naamalle ja pyytää särkylääkettä samalla aina ku hoitaja tullee nii ei vaikuttais nii vaativalta persereijältä. Yritinki monesti combottaa mun jotaki typerää pyyntöä johonki oikiampaa. "Voisko saaha hammaspesuvehkeet? Nii, ja kehtaakko ojentaa tuon kaukosäätimen?" En tiiä mitä hoitajat on mieltä, mutta ite ainaki kyräilisin ja mököttäisin vitusti potilaille. Onneksi en oo hoitaja, oisin paska siinä.

Ekalla kerralla osastolla sain itelle yhen naapurin, kolomas vuodepaikka oli tyhjä. Olin iha tyytyväine ens alakuun ku naapurin pappa oli meleko hiljane ja katto vaa telekkaria paljo. Sai ite läppärillä rauhassa tykitellä napit korvilla. Vaa voi vittu ku tohtori tai hoitaja tuli huoneesee, sillo alako sanainen sukkalaatikko linkoaa pareja. Aina oli vittu kaikki huonosti. "Miten täällä jaksellaan?" "NOH TÄSSÄHÄN TÄMÄ, HUONOSTI MENEE, KOVAT ON KIVUT JA MISSÄ LÄÄKÄRI? MITEN VOI KESTÄÄ MINUN PITÄISI PÄÄSTÄ JO KOTIIN MIKSEN SAA LÄHTEÄ, KUKA SINÄ TYTTÖ MUKA OLET? TOHTORI KÄVI TÄÄLLÄ JA REPÄISI JALASTA SITEET PERKELE NYT JALKA VUOTAA TAAS, SAATANAN MENGELE SE TOHTORI TÄYS TOLLO" okke. Jos ei ilimane hoito kiinnosta nii voit esim. painua vittuun tai laittaa betonikengät jalakaan ja lähtä riippuliitämään. Kunnon kiittämätön paskahousu se ukko. Ja ehkä ihan ohuesti liioteltua verrata jotaki tavallista oululaista päivystyslääkäriä josef mengeleen, joka kuitenki oli meleko viimesen päälle pimiä setä. Joka jumalan kerta jostaki piti vittu valittaa, vaikka että puurossa oli liikaa kaloreita, telekkarista ei tullu puoli kolomelta yöllä uutiset, tai ku pimeänäkö ei oo yhtä hyvä ku kissoilla. Kaikki hoitajien ja lääkäreitte vika. Jos oisin ite aivastanu keskellä yötä se ois varmaa hälyttäny hoitajat, syyttäny niitä ja soittanu pormestarille kuinka häntä kohdellaan kaltoin. Ois pitäny yön pimeinä tunteina lopsauttaa jollaki sukkasaippualla sitä naamaan tai kusta sen sänkyyn. Kyllä ne jokku vittu kehtaa. Onneksi se ittiään täynnä oleva luominaama ruttokoipi heitettii vittuu sieltä osastolta. Eli siis siirrettii vaa toiselle, vissii sai luvan alakaa lähtemää. Pääasia että lähti. 

Seuraava potilas KIRJAIMELLISESTI KJEH KJEH oli toinen pappa, yllättäin. Tää papparaine oli semmone parisataa kilone karju, joka ähisi, puhisi ja puhkui talot kumoon. Vissii oli jotaki respiratory vaikeuksia ku oli happiviikset koko aja ja joku hengittämistä helepottava kone vieresä. Muute oli siis mukava setä, porisi vähä kaikkea mukavaa, muttei nii paljo että ois alakanu vituttaa keskusteleminen. Vaa voi vittu ku yön varjo laskeutu ylle. Niinku ois lähteny ylämäkkeen maansiirtokoneella keulat pystyssä. Aiva eläimelline mekkala. Kumma ku ei naapurihuoneen vanhukset hypänny ylös ja huutanu HÄLYTYS HÄLYTYS ja lähteny hakemaa kivääreitä kaapista. Vittuku setä veti sissäänpäi henkeä nii sai pittää rystyset valakosina kaiteista kiinni etten kadonnu sen sieraimeen. Olin niinku pinokkio ku se koitti meloa sitä valasta karkuun. Ootin että millon mellakkapoliisit ryntää ovesta sisälle ja kaasuttaa koko pirtin. Eikä se missää vaiheessa lieventyny. Koko aja vaa tauoton pärskiminen ja röhkiminen. Noh, eihä sille mittää voi jos ei keuhkot pellaa kunnolla. Voiteli vaa herätä yöllä sata kertaa siihen meteliin, vaikka oli tulpatki. Sitte se harrasti myös yösyöntiä. Se se vasta oliki lystiä kuunneltavvaa. Niinku ois laitumella ollu, hirviä vätkytys kuuluu verhon takkaa. Ois voinu istua vieree lypsyjakkaralle jos ei ois paremmin tienny. Siinä syödessä oli myös kiva tiputella tavaroita. Just ku sait unenpäästä kiinni nii joku 12-tuumanen pronssilautanen tippuu lattialle. Seuraavalla kerralla vaasi täynnä marmorikuulia. Kolomannella kerralla koko Tokion pörssi. En tiiä mistä se sai kaiken sen vitun roinan mitä vahingossa tönästä lattialle yöpöyältä. Pari päivää etteenpäi nii pappa sai luvan lähtä kottii, hyvä pappa.

Kolmas huonekaveri oli taas pappa. Oli niin sanotusti pappafestivaalit. Se oli iha läpeensä nahkia ukko, ja rehellisesti tyhymä. Sillä oli joku pumppuvika kai ollu, en tiiä tarkemmi, mutta siellä se pötkötti ja joka päivä joka hoitajalle kitisi nii paljo ku kerkes kuinka hän haluaa kotia ja aikoo lähtiä. Sitte sille määrättii jotaki pumppulääkettä, joho se sano että ei ota. Sen verra siinä itelläki järki sano, että jos on pumpusa vikkaa ja et ota lääkkeitä, nii pääset pellaamaa mikä-elin-pettää-ensin-rulettia. Sillä oli myös joku käsittämätön salaliittoteoria siitä lääkkeestä ja kuinka lääketeollisuus pakottaa ihmisiä ostamaa sitä ja käyttämään ja kaikki on saatanoita. Aina hoitajien työaikaa tuhulas noilla vitun deliriumtarinoilla, joskus vartinki lässytti ja ei päästäny hoitajaa jatkamaa ennenku kuunteli sen tarinat loppuun. Monesti hoitajat katto sivusilmällä meikää ku pyörittelin silimiä ja huokasin issoon ääneen, ja niistä näki että ne oli sammaa mieltä. Tyhymä paska, ei voi muuta sanoa. Maksa vähäjärkisyyestäs sitte manalan lautturille. Eihä se sitte tosiaan kuitenkaa suostunu lääkettä ottamaa, perusteli päätöstään salaliitolla ja sillä että oli kasvatustieteiden maisteri. Tuoha on sama asia ku ite kieltäytyisin syömästä pullaa ku käytän silmälaseja. Viimeksi ku kuulin nii kasvatustieteellisessä jätetää tuo lääketiede vähä vähemmälle ja keskityttää enemmän varhaiskasvatukseen, voin toki olla väärässä. Tai sitte ajat on muuttunu, ehkä sen nuoruudessa varhaiskasvatus oli ennenkaikkea sydänlääkkeiden opettelua ja salaliittoteorioitten keksimistä. Noh, lääkärihä sille sano että pakkoha ei oo ku köyhän kuolema ja sekin vaan kerran, jätä ottamatta jos haluat. Pappa sano että hän jättää ja lähti kotia. Kiitos hei.

Viimesenä muttei vähäisimpänä kokemuksena osastolla oli ehottomasti jatkuva, orastava kakkahätä. Olin tosiaan ensimmäisellä osastoreissulla 5 päivää siellä hoijossa, joista 3 päivää vuodelevossa. Tokalla kiekalla 10 päivää hoijossa, joista 6 päivää vuodelevossa. Kuten tiedätte, vuodelepo tarkottaa ettei sieltä sängystä lähetä ihan mihinkää. Vähintään 72 tuntia pittää olla sängyssä. Kuset ammutaan kuikkaan, kakat tehhää jollekki alustalle. Kuulostaa teoriassa iha hyvälle. Vaa ei vittu ollu. Jo ekana päivänä alako tulla semmone epämiellyttävä ajatus takaraivoon, kuin kuiskaus sulkijalihakselta. Päätin heti kättelyssä, että pelekästään vessaan tehhää numero kakkoset. Siitä alako sitte semmone tuskien taival ettei iha hetkeen. Ekat kaks päivää meni iha hyvi. Kolmantena alako tuntua jo kurjalle. Ei uskaltanu oikee syyä mittää. Ties että kaikki mitä suuhun laittaa on polttoainetta tuolle tulevalle muurinmurtajalle. Sitte tuli kolmas päivä, ties että lääkärinkierrolla saan ehkä luvan lähtä vessaan. Sai ihan uutta pontta piättämiselle. Vaa voi saatana ku se veny sinne puoli viiteen se tohtorin tulo. Alako hikikarpalot nousta otalle ja sydämenlyönnit tuntumaan perseessä. Lankut oli nii yhessä ku mahollista, niin ku ruuvi läpi kahesta kakkosnelosesta. Sitte se tuli, 007 ja lupa tappaa. Rullasin keulat pystyssä pyörätuolilla vessaan koipi koholla ja loikkasin pöntölle. Elämä voitti.

Tokalla kerralla osastolla asiat ei menny iha nii sulavasti. Mun piti tehä se mitä valehtelematta pelekäsin enemmän ku mittään koko tän jalkaepisodin aikana. Piti kakata alustalle. Ei vaa pystyny piättää, ois revenny suoli muute. Noh, hoitajatäti oli ystävällinen ja kärräs mut sänkyineen suihkutilaan ja anto sen alustan mukkaan. Käski soittaa kelloa ku oon valamis. Olin nii vitun alhainen mato siinä sängyn laijalla, pieni muovinen kippo vieressä. Teki mieli märistä. Noh, alakoin sitte asettelemaan sitä alustaa kohallee ku tajusin että se on varmaa jollekki 5-vuotiaalle tarkotettu. Meikä kuitenki 90-kilonen läskiperse aikamies, nii yrittäppä siinä tähätä semmoseen muumimukin kokoseen astiaan. Piti vittu oikiasti nostaa toinen jalaka semmosen 1.3m. korkian roskiksen päälle, kyykätä yhellä jalalla ja tähtäillä siihen astiaan. Alako lihakset tärisee ja hiki tulla ku siinä jumppas, samalla yrittää jotenki antaa itelle lupa tehä tarpeet siihe muovikippoon. Valehtelematta elämäni kurjimpia hetkiä, voi vittu että oli vaikia olla. Sitte ku taistelu oli ohi ja savu hälventyny, piti soittaa kelloa. Se ku mut pukattii sängyssä takas huoneeseen oli elämäni walk of shame. Aivan vitun traumaattinen kokemus. Oi kunpa ei enää koskaan. 

Loppukaneettina haluan kuitenkin kiittää suomalaista terveydenhuoltoa hyvästä työstä. Mies on kuin uudestisyntynyt.

P.S. Koirasta ens kerralla, ei makiaa mahan täyeltä.



10 kommenttia:

  1. Illan piristyspläjäys, Slurren teehetken paluuta on odotettu ja yhtä laadukasta tekstiä tuli kuin aikaisemminkin, kannatti siis odottaa! Kiitos lukuilosta ja uusia tekstejä odottelen! :D Mä vaan niin rakastan sun kirjoitustyyliä ja mahtavia vertauksia, tällaisena pöytälaatikkokirjoittelijana voi vaan kateellisena ihastella kuinka värikkäästi joku osaa kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  2. Ei jumalauta!
    Mestari on taas kehässä!
    On sua ootettukkin, ankian kello 3 herätyskään ei vituttanu 10minuuttiin ku sai nauraa veet silimissä!
    Jatkoa odotellessa :)

    VastaaPoista
  3. Tämähä tuli niinku sopivasti ku tänään on se päivä ku meikä putkahti maailmaan. Kiitos parhaasta synttärilahjasta, näitä on odotettu! Ja ainoa miinuski mikä tulee mieleen on iha oma vika, mitäs heräsin ennen vaimoketta ja jouduin pidättelemään naurua, että en turhaan herätä sitä :D

    VastaaPoista
  4. Iha timanttia taas! Veet silimissä nauroin. :D

    VastaaPoista
  5. Ahhahah! Nauran täällä vedet silmissä. :'D Mutta mä olisin kyllä halunnu kuulla koirasta ensin.

    VastaaPoista
  6. Ai että tätä on odotettu! Kiitos, tuli pidäteltyä naurua tätä lukiessa täydessä bussissa niin, että meinasi kylkiluut katkeilla :D

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista, mukava kuulla että kaskut vielä kelepaa! :>

    VastaaPoista
  8. Määhän en oo ennen näitä lukenu vaan kaveri näytti muutama päivä sitte ja voin ihan rehellisesti sanoa että näin kovaa naurua per minuutti ratiota ei oo mikään saanu aikaan viimeseen kolmeen vuoteen ainakaa, ei mikää paraskaan netflixin stand up -special eikä mikään. Voiko sulle antaa rahaa että kirjotat ihan helvetisti lisää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eläpä liiottele. Ja pittäähä tuota kirjottaa ku on aikaa, nyt sitä taas on enempi nii siihe pyritää. Hyvä että kelepaa!

      Poista
  9. Toi hoitajien vaivaaminen on kyllä kamalaa! Multa leikattiin sappirakko pois tähystyksellä, enkä saanut kahteen viikkoon nostaa maitopurkkia painavampaa. Muutenhan se olis ollu helppoa ja mukavaa sairaalassa pötkötellä pari päivää, mutta puolivuotias vauva piti välillä imettää. Oli siis mukana sairaalassa lasten osastolla hoidossa muutamaa kerrosta alempana (Oli vielä silloin täysimetyksellä, eli ei olisi voitu olla erossa sitä viikkoa, jonka sairaalassa olin.) Lastenosaston hoitaja toi vauvan vaunuilla syömään, asetti viereen sängylle ja antoi soittokellon. Kun lapsi oli syönyt, rimpautus hoitajalle, että nyt pitäisi röyhtäyttää ja vaihtaa puolta. Mielellään gastroenterologian osaston hoitajat vaihteeksi vauvaa sylitteli, mutta nololta se silti tuntui. Vessaan onneksi pääsin menemään itekseni...

    Huipputekstiä! Pääsit näillä kahdella viimeiseksi kirjoittamallasi tekstillä (tämä ja koira) mun lukemien blogien jaetulle ekalle sijalle Vuoden siivoojan rinnalle. Melkoinen suoritus, kun Vuoden siivooja on ollut vuosia ykkössijalla ja muut kaukana takana.

    T. Helmiina

    VastaaPoista